to 2.6.2016 klo 23:09
Yöllä nukuin heikosti. Tee ja joen virta ei ollut hyvä yhdistelmä, sillä pissalla piti juosta koko ajan. Kylmyys ei auttanut asiaa. Toisaalta, tuli ekaa kertaa testattua makuualusta, joka oli oikein hyvä. Olen myös tyytyväinen makuupussiin sekä telttaan. Saimme yöllä naapuriksemme paljon elukoita, joista korppi oli pelottavin vahtiessaan telttaamme aamuyöstä.
Makoilimme noin kymppiin saakka ja kokosimme sitten tavaramme ja söimme niukan aamiaisen. Paljon porukkaa käveli ohitsemme toivottaen hyviä huomenia. Herätimme paljon kiinnostusta leiriytymisskillseillämme. Kävimme vielä ennen descendiä kylpemässä joessa, joka oli edellistä iltaa kuumempi sekä täydempi. Jossain vaiheessa istuimme hetken kolmistaan sympaattisen, paikallisen miehen kanssa jutellen. Pian paikalle alkoi kuitenkin virrata mielettömästi populaa ja me lähdimme jatkamaan matkaa.
Aamu joella
Populaa lappaa paikalle
Päivä oli kirkas ja sumuton. Oli siistiä nähdä missä olimme yöllä kulkeneet ja mistä kaikki oudot äänet tulivat. Oli pelottavaa huomata kuinka korkealla ja lähellä reunaa olimme kulkeneet. Vaikka maisema olikin vaikuttaa valoisalla, oli kuitenkin onni, että saavuimme leiriimme sumuisena yönä. Unenomainen tunnelma ja vähäisempi väkimäärä (lähinnä paikallisia) oli parhautta.
Mordorish?
Kiehuva mutalampi aivan polun vieressä.
Tuota kun roiskuu päälle, niin se vähän polttaa
- ja sitähän roiskuu.
Tuota kun roiskuu päälle, niin se vähän polttaa
- ja sitähän roiskuu.
Pelottava aitaus olikin heppojen lepopaikka.
Se eilinen katoava joenmutka...
Laskeutuminen jyrkkää mäkeä sattui poviin ja nälkä kurni jo kovasti vatsassa. Lisäksi olimme märkiä ja hieman väsyneitä. Päivän tullen saapui myös iso määrä ärsyttäviä knotteneita kiusaamaan. Siirryimme pikaisesti täyteentupatulla parkkipaikalla olevaan kaaraamme ja jatkoimme matkaamme määränpäänä Vik.
Näin läheltä kulkee polku äkkijyrkkään
pudotukseen monessakin kohtaan. Hui!
Ihania minikukkia!
Silta eilen tyhjälle ja tänään täydelle parkkipaikalle
Ensimmäinen pysähdys oli lemppariputoukseni Seljalandsfoss, joka ei taaskaan tuottanut pettymystä. Sateenkaaret, auringonpaiste ja vähäinen väkimäärä oli luksusta. Otimme myös vähän aikaa aurinkoa nurtsilla. Taivas muuttui etelässä pilvettömäxi.
Kakarat laskee pyllymäkeä. Jonkun housut repes.
Keijukaisia portailla
No se. Seljalandsfoss <3
Kimaltavaa mätää
Ehkä maailman ihanimmat portaat <3
Tässä maisemassa sielu lepää
Seuraava etappi pienen tavaroiden auringossa kuivattelun jälkeen oli "salainen uimapaikka". Ajoimme vuonna 1923 rakennettuun, nykyään hylättyyn, uimalaan ihanien maalaiskylinen ohitse ja kautta. Maaseutu = lööv <3
Perus maatila
Laakson päässä on uimala
Basalttikivimuodostelmia
Uimalassa olikin sitten enemmän populaa, kuin olimme odottaneet. Suorastaan kuuma päivä houkutteli väkeä veteen lilluttelemaan. Reitti uimalaan oli huikea ja sen sijainti mahtava. Uima-allas itsessään kasvoi algeneita ja oli täynnä möhnää ja moskaa, jota kerääntyi hiljaisen virtauksen takia. Altaan vesi vaihtuu "automaattisesti" ja se on luonnonvettä, mutta hidas vaihtuvuus saa veden sakeutumaan. Muutkaan eivät kauemmin altaassa viihtyneet.
Näkymät altaalta ovat buenot
Itse uimalarakennus
Liukaspohjaisen altaan toinen seinämä on
luonnonkiveä.
Seuraavaksi ajoimme katsomaan Skógafossia. Reippailimme putouksen huipulle ja kävimme morjestamassa sitä myös lähietäisyydeltä. Kiitokseksi putous sylkäisi päällemme runsaan määrän vettä - nice -_- Nauraen palasimme autolle vaihtamaan "siistimmät vaatteet", sillä suuntana oli ravintola ja missiona ruokailu.
Muutama askelma
Uudet portaat, joiden kaiteessa
on rakoja huolimattomien
turistien murheeksi.
on rakoja huolimattomien
turistien murheeksi.
Vanhat portaat
Näkymä putouksen yläpuolelta uudelta tähystys-
paikalta
paikalta
Vanha tähystyspaikka. Ilman kaiteita.
Putous, jonka takana aarre odottaa noutajaansa.
Monet putoukset on aidattu - tämä ei. Syy
selviää kun yrittää päästä sen lähelle.
Monet putoukset on aidattu - tämä ei. Syy
selviää kun yrittää päästä sen lähelle.
Ajoimme Vikiin ihastellen suunnattomia sinisiä lupiinipeltoja. Vikissä söimme superherkulliset burgerit paikallisessa ravintolassa, joka oli tupaten täynnä porukkaa, kiirettä ja meteliä.
Lupiinit estävät eroosiota
Simon pipari - anyone?
Taidemaisemakuva
Perusmaisemaa ykköstiellä
Aikalailla parasta purilaista.
Note to self: maista ens kerralla
tajuttoman ihanan herkullisen
näköistä marenkikakkua.
Note to self: maista ens kerralla
tajuttoman ihanan herkullisen
näköistä marenkikakkua.
Ruokailtumme kävimme varaamassa telttapaikan leirintäalueelta. Sitten kävimme kirkonmäellä ja hautuumaalla tsiigailemassa. Kävimme myös nauttimassa kiviterapiaa upealla mustalla hiekkarannalla - voisin vaikka muuttaa tälle rannalle, se on niin kaunis, mielenkiintoinen sekä vaarallisista aalloistaan huolimatta lempeä - se haluaisi vain syleillä kaikkia.
Näkymä hautuumaalta Vikin kaupunkiin.
Näkymä hautuumaalta toiseen suuntaan.
Silta merelle vievän joen yli - aika muumia
Tyyppi kalliolla
Pieni kivikaveri
Universe in a stone
Laavakivee
Siellä on kaunis raitakivi <3
Koti on siellä missä sydän on.
Tällä hetkellä se on kahtaalla.
Tällä hetkellä se on kahtaalla.
Palasimme hetki sitten leirintäalueelle kasaamaan teltan ja keittämään teetä. Nyt laitetaan loppuleiri kuntoon, pestän ja hampaat ja kuunnellaan "omaa musaa". Sitten tutitaan huolella, toivottavasti. Univaje on saanut oloni erittäin kuumeiseksi, eli Nukku-Matti: Sulle ois hommia tänä yönä.
