A & C Dublinissa, osa 4

@ Dublin Airport, T1, Gate 109                           7.5.2013

Eilen olimme puoliyöhön saakka Porter Housessa kuuntelemassa loistavaa livebändiä tanssien ja laulaen mukana. Bändi soitti myös minun matkabiisini, Radioheadin Creepin. Kyseisen biisin on minulle jokaisella matkala laulanut tai soittanut joku ^^ Sainpa myös todeta, etten enää pukeudu kuin pikkupojat, vaan kuten aikuiset miehet. Minulla oli nimittäin samantyyliset vaatteet bändin laulajan kanssa, kenkiä, pillifarkkuja, hattua ja oikean korvalehden höyhenkorua myöten... 

Nukuimme kahdeksaan ja vietimme rauhallisen aamun. Onneksemme kuuden hengen female dormimme ainoat nukkujat olimme me. Aika luksusta. Sitten suuntasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme O'Connel Streetille, mistä edullisin bussi (nro 16) poimi meidät kyytiin ja vei lentokentälle. Ennen sitä postitimme kuitenkin kortteja ja ostimme tuliaisia kotopuoleen. 

Hostellimme porraskäytävä ja talon lempitaideteokseni

Dublinissa on hyvä olla käteistä ja kolikkoina mielellään. Visa Electron käy harvinaisen harvassa paikassa ja osassa isommistakin ruokakaupoista piti maksaa käteisellä. Bussit toimivat myös kolikoilla tai lippujen osto siis toimii. Tasaraha kannattaa olla, sillä vaihtorahoja ei saada busseissa takaisin. 

Jokaiseen postikorttiin painettu kuva, joten itsekin piti se kuvata. Kello. Vau!

Ajatuksia herättävä patsas O'Connel Streetin joenpuoleisessa päädyssä.

Bussilla saavuimme lentokentälle. Mukava mies auttoi meitä ohjeistamalla missä nousta poies. Täällä on "erittäin loogisesti" terminaali 2 ennen terminaali 1:tä. Ostimme lisää tuliaisia kentältä, irlantilaisia konvehteja jne. Pian alkaa boardaaminen. Edessä parin tunnin lento Norjaan ja sieltä viiden tunnin odotuksen jälkeen suuntana Helsinki.

A & C Dublinissa, osa 3

St. Patrick's Cathedral's Park                           6.5.2013

Menimme aikasin nukkumaan & heräsimme jo 7:30. Aamupala & laittautuminen hostelilla. Olemme kierrelleet Temple Barin alueella ja Viikinki/Keski-aika-alueella. Täällä on todella kauniita kirkkoja, katuja ja taloja. Olemme tällä hetkellä nauttimassa aurinkoisesta & lämpimästä kesäpäivästä St. Patrick's cathedralin puistossa. My black pants are on fire!

Tuol ja täl puolel jokkee

Pyhän Patrikin katedraali

Espanjalainen kouluryhmä asettautui lähistöllemme nauttiessamme auringosta. Heille pidettiin hyvin yksinkertainen ja tiivis historian luento enkuksi. Tässä teillekin hieman taustainformaatiota Pyhästä Patrikista ja tämän mukaan nimetystä katedraalista:
St. Patrick is Ireland's patriot saint. In 432 he came to this park and baptized people in here. They built a wooden church. Then the Normans built the Europe's biggest cathedral. These cathedrals were the second biggest buildings made by the man, right after the pyramids.

@ The Porter House

Otettuamme aurinkoa yhdessä puistossa, päätimme siirtyä piknikille toiseen. Subwayn kautta menimme vuonna 1663 perustettuun St. Stephen's Green -puistoon. Söimme, otimme leposti ja piirreltiin. Sitten S soitti kysyäkseen missä mennään. No, nurkan takanahan me oltiin samassa puistossa. Istuimme hetken S:n ja tämän ystävien kanssa.

Teeveestäkin tuttu näköala

Lunkia puistoilua

Sitten lähdimme ajelemaan hetkeksi S:n kamun kanssa. Kävimme Lidlin kautta hakemassa startereita ja menimme S:n luo syömään. Siitä siirryimme jalan kirkolle. Siellä tapasimme muuta lössiä ja menimme porukalla Bad Ass Caféseen syömään. Kyseessä oli S:n jäähyväispippalot. Ruoka oli nannaa, kuten aina. Tällä kertaa söin Fish&Chipsiä, C lohipastaa ja S Bad Ass Pizzaa, which (according to the menu) includes everything but the kitchen sink =) Ruokailun aikana taisin taas hieman piirrellä, puhua ruotsia norjalaisen leidin kanssa ja nauraa paljon. Säestämässä tilaisuutta oli loistava duo pulisonkeja.

Oikeassa seurassa et ole koskaan yksin.

Pahan Perseen Kahvila

Kun oli syöty, menimme pubiin kuuntelemaan livemusaa. Tämä rupeaa muistuttamaan perinteistä irkkumeisinkiä, tosin ilman yleetöntä alkomahoolin käyttöä. Jossain vaiheessa on suuntana hostellin peti, sillä on viimeinen ilta ja huomenna aikainen (8-9 a.m.) lähtö.

Bändi, jonka laulaja oli pukeutunut hattua ja korvakorua myöten samoin kuin minä. Hämyä.

A & C Dublinissa, osa 2

@ Destiny Church                                         5.5.2013

Eilen illalla syötyämme erinomaisen illallisen, lähdimme etsimään viihtyisää pubia. Palasimme mestaan, missä mies oli soittanut Bon Jovia. Nyt pubi oli täynnä ja siellä soi hyvä musiikki. Päätimme pistää bileet pystyyn! Siinä vaiheessa kun olimme saaneet koko mestan tanssimaan, siirryimme seuraavaan paikkaan. Sisäänheittäjä sai meidät houkuteltua 80's clubiin. Tyylisuuntauksesta huolimatta se ei ollut se paras paikka. Loppujen lopuksi vietimme usean tunnin loistavan katusoittajan seurassa. Hän soitti toivebiisejä Wicked Gamesista Toxicityyn, ja kaikkea muutakin. Piirsin hänen muotokuvansa ja annoin sen hänelle. Taidetta taiteesta. Sitten suihkuun ja nukkumaan.

<3

Aamulla heräsimme vähän myöhemmin. Laittauduimme ja lähdimme ruoan metsästykseen. Ostimme Tescosta aamupalaa ja lähdimme etsimään puistoa. Loppujen lopuksi löysimme King's Innsin puiston. Istuimme kukkaisella nurmikolla herkutellen ja lokkeja seuraten.

Aamupalaa

U r mine

Lisää ylistystä ystävyydelle

Myös Wall-e tuli tsekkaan meijän touhuja

Ystävämme piikki

Sitten lähdimme S:n ja tämän kamun kanssa Grafton Streetille katsomaan katutaiteilijoita & -muusikoita. Kävimme myös moikkaamassa Disney-hahmoja liikkeessään. Seurasimme myös hauskan akrobaatin esitystä.

Tuleva mieheni?

Joku (tunnettu, suosittu ja hyvä) paikallinen bändi

"Tämmönen pieni temppu vaan. Laitan pakkopaidan päälle, nousen kolmemetrisen ykspyöräsen selkään. Samalla ku poljen, ni vapaudun tästä toisen sitomasta paidasta kymmenessä sekuntissa. Iiisiä, eiks je?"

Tämän jälkeen saatoimme S:n kamun bussille. Sitten oli aika siirtyä Destiny Churchille Sunday Serviceen. Matkalla pidimme photo shoot sessioneita. Seuraavaksi luvassa service kansainvälisessä seurassa.

Harppumalli

Harppumaalari

Ihan tavallinen Ässä

Sunday Service is about to begin

Servicen jälkeen oli kova näläkä. Päätimme syödä. Hetken kiertelyn jälkeen päädyimme Crackbird -kanaravintolaan. Safka oli mainiota, kanakori + perunasalaatti - ja edullista! Sen jälkeen kiertelimme katuja. Tanssimme pitkän tovin katubändin tahtiin. Bändillä oli rahakassin päällä kyltti, jossa toivottiin tyttöystävää, mutta eurotkin kelpasivat. Rumpali/paukuttaja oli Ron Weasleyn näköinen. Hämmentävää oli random-tanssijat ja esiintyjät, jotka tulivat osaksi show'ta. Taisimme jossain vaiheessa itsekin olla osana taiteellista toimintaa =)

Tällä hetkellä istumme erään pubin yläkerrassa kuuntelemassa tyypillistä irkkumusaa: haitari + skitta. Punatukkainen baarimikkokin innostui tanssimaan lepricot-tanssia musan tahtiin.

Irlannissa rakennukset ovat ulkoa ja sisältä todella upeita. Toki tällä vanhojen rakennusten vaalimisella on hintansa, nimittäin home. Ainoa upea asia ei ole rakennukset, vaan myös lahjakkaat ihmiset! Kaikki ovat jollain tapaa taiteellisesti lahjakkaita. Vaikuttaa siltä, että tyypillisen irlantilaisen päivä koostuu kolmesta asiasta: juomisesta pubeissa, syömisestä lukuisissa ravintoloissa sekä musikaalisen lahjakkuuden ilmaisemisesta enemmän tai vähemmän spontaanisti.

R U gonna B my Grl?

Peruspubi

A & C Dublinissa, osa 1

Minä ja pitkäaikainen ystäväni C lähdimme seikkailulle smaragdimaahan - Tervetuloa mukaan matkalle!

There is NO turning back!                                4.5.2013

Klo 6:25 on the train to Tikkurila. Valvoin opparia tehden ja pakaten matkaa varten klo 2:een saakka! Näin ollen uniaikaa jäi melko vähän. Onneksi junassa voi tutia, ikävä kyllä ei vielä väsytä: Lämmin, kesää lupaileva sää tekee unettomaksi. Reilun puolen tunnin päästä on aika soittaa C:lle ja varmistaa tämän herääminen seikkailuumme. Tapaamme lentokentällä (HKI-Vantaa), mistä jatkamme Aer Linguksen suoralla lennolla Dubliniin. Kohteessa olemme arvioidusti vähän vaille 15. Lentoaika n. 3,5 tuntia. 

Ps. Ravintola sijaitsee vaunussa 4. Pullakahvit 3,30e. Hui!

Meijän onnekas kone!

Lentokentällä kohdattiin C:n kanssa. Söimme Picnicissä lounas/aamupalan. Odotellessamme koneen lastausta leikin pienen tytön kanssa rakennuspalikoilla. Vanhempansa ei oikein pitänyt kun kerroin, että leikin hauskin osuus on rakennuksen tuhoaminen. Poistuttuani paikalta tyttö tuhosikin rakennelman Gozillan elkein. Yej!

Picnicin kasviseinä

Rakennelma odottamassa Gozillan saapumista

Lentoon liittyviä ongelmia ei ollut juurikaan - mitä nyt minua ei meinattu päästää maista maihin. Pitäisi ehkä hankkia uusi kuva passiin... Lento oli hieman myöhässä. Onneksi löysimme välittömästi oikean bussin, jolla päästäisiin 3 min kävelymatkan päähän hostellistamme. Jotta jännitystä olisi enemmän, nousimme kyydistä muutaman pysäkin liian myöhään.

Kansainvälinen radiokanava...

Kävelymatkamme hostellille ei ollut kovin pitkä. Tosin eksyimme niin monesti, että matka kaksinkertaistui. Lopulta löysimme vanhan koulurakennuksen, jossa hostellimme sijaitsi. Oikein kiva & rauhallinen mesta sekä hyvä palvelu.

Nopean ulkonäkökohentamisen jälkeen suuntasimme O'Connelsin piikille, missä näimme S:n. S on lapsuuden kaverini, joka on asunut lähes vuoden Dublinissa. Hänen kanssaan menimme erään pubin gardeniin, missä seurattiin urheilua yhdensuntoisen kokoiselta ruudulta. Seurasimme Suomi-Slovakia jääkiekon mm-kisaa. Suomi voitti ja me fiirattiin.

The Piikki

Hjuva Soomi! 

Tämän jälkeen lisäsimme vaatteita hostellilla. S lähti ystävänsä kanssa katsomaan Devin Townsendia - Me lähdimme etsimään ruokaa. Matkalla käväisimme eräässä pubissa laulamassa überhuipun esiintyjän yleisössä Bon Jovia. Sitten jatkoimme ruoan etsintää. Hard Rock Cafén kautta kävimme ostamassa tuliaispaidan ja siitä suuntasimme T.G.I. Fridaysiin. C:llä on aloittelussa cheese burger & mulla chicken fingers. Jälkkäriksi on luvassa chocolate fudge cakea. NOM!

Cheese burger

Chicken fingers

Jälkiruoka oli niin herkullista, ettei siitä ehditty ottaa valokuvaa. Sorry.

ROCK THE B3ACH

Ystäväni on ollut mukana järjestämässä Rock the Beach -festaritapahtumaa, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Näyttämönä toimi Hietsun ranta Helsingissä. Puitteet koostuivat yhteistyökumppaneiden pisteistä, ruoka- ja toimintakojuista sekä kolmesta esiintymislavasta. Vierailin ystäväni kutsumana festareilla niiden huipentumapäivänä, eli lauantaina. Tässä pieni kooste loistavasta festaripäivästä:

1. Matka sujui mukavasti yksityisloosissa. Juna oli sen verran täynnä, että sain kivasti loistopaikan yksin itselleni normihintaan. How cool is that?

Privaattiloossi

2. Beach. Mitä kaikkea kivaa voikaan rannalla tehdä? Kävely hiekalla, lämpimällä sellaisella, on miellyttävää terapiaa jalkapohjille (sopivissa määrin), hiekasta voi myös taiteilla yhtä sun toista. Aurinko ei liikaa olemassaolollaan rehvastellut, ennustuksista huolimatta ei kuitenkaan satanut. Raikastusta tarvittaessa lämpimässä merivedessä voi käydä kahlaamassa, pulikoimassa tai lautasoutelemassa.

Hiekkakilppari

Walk the Beach

3. Huoratron. Festaripäivän alkuräjähdyksenä toimi Huoratron. Ihmiset krebasivat täysillä menevistä rytmeistä nauttien. Kyseinen herra oli energinen ja innostava. Harmillisen pieni määrä ihmisiä oli kuitenkaan löytänyt paikalle niin aikaisin.

Mr. Huoratron

4. Kotiteollisuus tarjosi jälleen taattua kotimaista rokkia. Bändi tuotti kuitenkin pettymyksen uuteen tuotantoon painottuvalla settilistallaan ja alapäähän painottuvilla välispiikeillään. Pöhöttynyt keulakuvakaan ei tasoa nostanut unohtelemalla biisien sanoja ja esittelemällä kilttinsä alta löytyviä kalleuksiaan.

Houseindustry

5. Coca-Cola. Cokisella oli todella tyylikästä pr-toimintaa festareilla. Pr-henkilöt olivat maukkaasti ja mukavasti puettuja. Näytteenä jaetut mini Cokis ja Cokis Zero -tölkit tekivät ahkerasti kauppaa. Harva tölkeistä jäi luontoa saastuttamaan, sillä jokaisesta minitölkistä sai normitölkin pantin. Vau!

"I'm lookin' 4 a Cola"

6. Enter Shikar on kantaaottava Brittibändi, taitavilla ja musikaalisilla jäsenillä. Ainoa onkelma oli, etteivät he osanneet päättää mitä tehdä ollessaan niin lahjakkaita monessa ei tyylilajissa. Tiivistettynä yhtyeen musiikki on rok-metal-räp-pop-punk-dubstepiä. Ihan mielenkiintoinen tuttavuus.

Klaus kuuluttamassa Enter Shikaria lavalle

7. Zemfira on uusista tuttavuuksista mainittavin. Venäläinen yhtye upeaäänisen ja karismaattisen laulajan johtamana ei jättänyt ketään kylmäksi. Parasta oli, ettei yhtye esiintyi äidinkielellään suurin osa välispiikeistä mukaanlukien.

*jotain coolia tekstiä venäjäksi*

8. Danko Jones. En tiennytkään, että tiedän niin monta yhtyeen biisiä sanoituksineen päivineen. Energinen esitys sai koko yleisön mukaansa. Miehekkään rouhea ääni herätti sekä ihastusta, että vihastusta (arvatkaa kumpaa kussakin sukupuolessa?) Rapakon toisella puolella asuvilla on tapana liioitella ja tämä kanadalainen hurmuri imartelikin yleisöä suomalaisten makuun liiaksikin. Meininki oli kuitenkin kohdallaan.

Mr. I want to please my woman for 8 to 12 hours.

9. Paramore oli loistava! Fiilis oli tiivis, spiikit olivat hauskoja, laulu ja soitto mahtavaa. Bändiläisten eläytymisestä kertoo se, että laulaja makaa laulaen lattialla, basisti heittää voltin kesken soiton ja rumpali saa haavan, joka joudutaan paikkaamaan kesken keikan. Iso aplodi Paramorelle!

We r Paramore!

10. Rammstein - tämä pitää nähdä itse! Yleisöä laulatettiin paljon. Kiitokseksi siitä, että saksan läksyt oli hyvin luettu, lausui myös Rammsteinin keulakuva kiitoksensa hyvällä suomen kielellä. Show'ssa ei oltu säästelty missään. Liekit olivat Hayleyn hiuksiakin kirkkaammat ja kalut Hynysen kalleuksia vaikuttavammat. Yllättävän nöyrät heebot laskeutuivat polvilleen yleisön eteen keikan lopuksi. Suosionosoitusten myötä yleisö suuntasi marssien alueelta. Links-2-3-4.

You're an explosion!

Usko jo, sä et oo vieraslistalla, joten ala painua tai alkaa ruuvitonga heiluun, saatanan vitun sankopää perkele!... Eiku ootas. You really are on the guestlist!

A & J presenterar: Alvesta via London, part VIII

On da ship                                             26.11.2012

Eipä sitten menty koirien kanssa lenkille illalla vaan säästettiin lenkki aamuun. Aamulla kävimmekin pitkän lenkin maaseutumaisemissa. Lenkin kruunasi vanha amisauto, joka puuskutti meitä enemmän ylämäessä ja toisin kuin me, se myös hyytyi huipulle päästyään. Onneksi takana oleva kuski tarjosi apuaan poikaneille. Lenkillämme näimme lampaita, lehmiä, hevosia etc. sekä hianoja maalaistaloja ja mökkejä. Muuten lauantaipäivä sujuikin sitten rentoillen, neuloen ja leffoja katsellen. Teimme myös itsillemme manikyyrit.

Navettoja

Satumetsä

Tämä on alikulkusilta... Ihan oikeesti.

Mitäs te tuijotatte?

Sunnuntaina heräsimme aamupalalle ja koirien kanssa viimoiselle lenkille. Sitten meikkasimme ja sitten olikin aika hypätä kaaraan. Pakkaaminen ei ollut yhtä haastavaa kuin lentokoneeseen lähdettäessä =) Sillä laukkuja sai olla enemmän, eikä painollakaan niin väliä.

Matka Alvestasta Tukholmaan kesti muutamalla pissatauolla n. 6 tuntia. Poikkesimme myös Grännassa, mistä ostimme tehtaanmyymälästä polkakarkkeja, nam =) J ja hänen isänsä (joka myös tuli kanssamme Suomeen) vuorottelivat ajamisen kanssa. Minua ei rattiin päästetty :(

Matkalla Tukholmaan

Sweet like sugar

I want candy!

Laivaan kun päästiin, käytiin tax freessä shoppaileen, jonka jälkeen söimme punnittavat ateriamme. Sitten minä ja J puuteroimme nenämme, vaihdoimme vaatteemme ja lähdimme tsekkaamaan laivan huimaa tarjontaa. Vaihtoehtoina hengailupaikoiksi (yleisiksi sellaisiksi) olivat pianotrubaduurin valtaama pubi tai loistavan tanssiorkesterin tahdittama tanssisali. Valitsimme tanssisalin.

Hetken aikaa istuttuamme liittyi seuraamme 25-vuotias bussikuski, jonka nuuskan käyttö oli runsasta. Hän jutteli hetken kanssamme ja fundeerasi miten ruotsin taitomme olivat niin oivat. Hän kuitenkin kyllästyi meihin, tai pelästyi tai jtn. kun aikansa istuttuaan lähti veljeään etsimään. Olivat muuten veljekset hupiristeilyllä sunnuntaina. Huh huh.

Totesimme, ettei tästä mitään tule ja lähdimme hyttiimme neulomaan. Neulomisen lomassa räpsimme myös muutamat taideteokset, joista kaikki eivät kestä päivänvaloa. Meillä oli taatusti tämän paatin parhaat (ja tod. näk. ainoat) hyttipileet.

Hyttibileet!

Vaihdoin pyjamaan ja koitin laittaa viestiä poikaystävälleni. Koska kenttää ei hytissämme ollut, suuntasin luonnollisesti käytävään. Katsoin, että näköetäisyydellä oli ainoastaan rouva, joka käveli poispäin. Niinpä aikani hypin puhelimen kanssa katonrajassa kunnes vilkasin olkani yli. Hieman hämmästynyt ilme kasvoillaan bussikuskituttavamme katsoi touhujani - ja katosi kiireen vilkkaa hyttiinsä. Outo voin olla, mutta pelottava? Ei kai nyt sentään!

Nyt on aika mennä nukkumaan. Huomenna herätään ennen seitsemää, sillä laivasta poistutaan klo 7:35. J jatkaa matkaansa isänsä kanssa Kokkelspyyhyn ja minä jään Turkuun ystävättäreni luokse tiistaiksi, jolloin palaan iltapäivällä jälleen työpöydän ääreen.

Matka on ollut mahtava ja jatkuu yhä. Niin monesti olen todennut erään lausahduksen matkan aikana, joka alkoi risteilyllä ja päättyi siihen: Pidän enemmän laivalla matkaamisesta kuin lentämisestä. Matkan taittaminen laivalla on mukavaa, mieluummin lavalla 20h kuin sama aika lentokoneessa, oli määränpää mikä tahansa. Eli kiteytettynä: 

"Matka jonka kuljen on tärkeämpi kuin päämäärä."

The End

...of this chapter