Eilen kuvasimme harrastajaelokuvapätkää ja minut oli pitkästä aikaa pyydetty kameran eteen esiintymään. Kyseessä oli ihan pieni rooli vaan ja minulla oli näyttelijäkaveri vieressäni tukena. Roolimme oli solvata nuorta naista satuttavimmin sanoin jotka tunnemme. Kukaan kuvausryhmästä ei ollut valmistautunut siihen kuinka kipeältä näytelty tilanne voi tuntua.
Minä ja näyttelijätoverini olemme molemmat olleet kiusatun roolissa - kasvaneet ja selvinneet siitä. Kiusaajan asemaan asettautuminen oli todella kivuliasta. Tuntui äärettömän tuskaiselta haukkua kameraa huoraksi ja uhkailla sitä, vaikka olikin kuinka näytelty tilanne eikä se kamera uhostamme ollut moksiskaan. Jokaisen otoksen jälkeen halailimme ja pyytelimme anteeksi koko työryhmältä. Kuvauspaikalla oli todella raskas ilmapiiri, eikä siinä juurikaan hymyilyttänyt.
Tilanne sai palaamaan lapsuuteen ja nuoruuteen, niihin kipuihin ja tuskaiseen oloon. Jokaisen otoksen jälkeen sain kuitenkin olla onnellinen siitä, että niin kuin silloinkin, niin nytkin minulla on ympärillä rakastavia ja välittäviä ihmisiä, jotka ovat minut auttaneet tähän pisteeseen.
Kuvauksen jälkeen jäin miettimään sitä, että kuinka kiusaajat pärjäävät? Kiusattuna tiedän, että on vaikeaa ja kivuliasta koota itsensä palasista ja jatkaa eteenpäin. Uskon, että kiusaajilla on täysin sama tilanne itsensä kanssa. Koen olevani onnekas siitä, etten alistunut lyöjien puolelle vaan olin lyötävänä. Lyötävänä oleminen ja lyöty on kuitenkin kaksi eri asiaa - Minä jatkan eteenpäin ilman menneisyyden syyllistävää taakkaa.
Syys saa. Pimenee, kylmenee, piristyy. Aika aloittaa uutta. Kevät on luonnolle syntymisen aikaa, syksy ihmiselle. Mitäs tänä syksynä? Ollaan ihmisiksi nyt ainakin. Mitä? Ota selvää!
AdAstra-teatteri esittää: Ihmisiksi
Pikkulinnut visersivät, että tekeillä oleva Ihmisiksi -näytelmä on enemmän kuin katsomisen arvoinen näytelmä. Kyseessä on nyt jotain enemmän. Tämän projekti vaikuttaa kietoutuvan mystisen Valotien ympärille. Mikä, kuka, miksi on Valotie? Kannattaa käydä tsekkaamassa Valotie -blogi. Saatat saada uusia ajatuksia. Ensi-ilta lähenee, tunnelma tiivistyy. Käsikirjoittaja-ohjaaja Aino Martiskaisen on jälleen kerran haastanut itsensä ja työryhmänsä, mutta tällä kertaa haastetta heitetään myös yleisölle - oletko valmis kyseenalaistamaan valitsemaasi tietä? Lisää näytelmästä ja esitysajat Ihmisiksi-näytelmän FB-sivuilta. Ensi-ilta on perjantaina 3.10.2014 kello 19 Jyväskylän Vakiopaineen teatteritilassa. Tule.
Kesällä 2013 sain olla mukana tähänastisesti parhaassa taideproggiksessani. Kyseessä on Ville Vehmasahon esikoisohjaus Aleksis Kiven "Olviretki Schleusingenissa" -näytelmästä. Mahtavan työporukan lisäksi lopputulema oli melkoisen bueno, joten päätimmekin lämmittää näytelmän tälle kesälle. Tahdoimme tarjota muutaman lisänäytöksen niille, jotka eivät näytelmää jo olleet nähneet, tai ensimmäisenä kesänä tarpeekseen saaneet. Keskisuomalainen 2.8.2013, arvostelu "Jyväskylän Kansannäyttämö - Olviretki Schleussingenissa": "Ensikertalainen Ville Vehmasaho on pistänyt pystyyn komean ja eloisan tulkinnan, jossa on sekä remua ja räyhää että jatkuvasti meneillään olevaa hienovaraista pientä hauskaa. Puvustus on kaunis ja uskottava, samoin lavastus." Keskisuomalainen 12.6.2014, Lyhyet-palstalta bongattu: "Suurkiitos Harjun kesäteatterin mahtavalle Olviretkelle! Ei mitään känniörvellystä vaan älykästä ja oivaltavaa huumoria!" Ohjaus: Ville Vehmasaho Rooleissa: Paavo Kovanen, Ville Tanner, Jerry Valtatie, Sami Valkonen, Kai Muhonen, Laura Jouhtimäki, Iina Penttilä, Risto Paju, Ville Vehmasaho ja Anniina Saari Käsikirjoitus: Aleksis Kivi Sovitus: Riku Suokas Lavastus: Jussi Niemelä Puvustus ja maskeeraus: Anniina Saari Musiikki: Risto Paju Graafinen suunnittelu: Lilli Mustajärvi Tuottaja: Erica Mäkinen Jäljellä olevat näytökset Harjun kesäteatterissa (Pitkäkatu 42, Jyväskylä): Su 15.6.2014 klo 15 ja klo 19 Ma 16.6.2014 klo 19 Ti 17.6.2014 klo 19 Näytöksissä säävaraus! Liput: 14/8/5€ Lippujen varaus:
040 966 2914 tai liput@kansannayttamo.fi
"ARISTARKUS. Elä marise, vaan avaa sun sonnisilmäs.
TOMMI. Ylös, ja eteenpäin mars, Berliniin mars! Siellä juomme ja makaamme, ja saammepa vielä tusinan muhkeita Preussin tyttöjä miestä päälle. Ylös, Timoteus."
"Edessäsi on
ruukku pohjaton.
Se malja vain sua oottaa..."
"FUCHS. Ole moittimatta sitä kapteenia. Hänen tunnen minä. Hän ei ole mikään kämäleuka, ei mikään nurkkajulli eikä mikään likahousu, sanalla sanoen, ei mikään lammasnahkapeitturi."
"PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.--Huomenaamulla me murramme matkalle ylös Schleusinkiä kohden. Kaikki täytyy olla kuin masiina. Niin pojat, ei auta. Ei tämä ole mikään olviretki! Nyt lähden teistä."
"TOMMI: Anna minun olla, minä en jaksa hyvin.
ARISTARKUS: (RAVISTAA TOMMIA) Enkä minä myös. Huvita minua, veljeni, huvita mun kipeätä sydäntäni. Tommi! "Iloinen mieli elää kauvan..""
"Min’en huolis vaikka iskis
taivaannuoli maailman halki,
ja polttais palleroisen maan
Kun mä ja Olvi ollaan vaan
Tuoppi täyteen!
Se malja vaan sua oottaa!"
En osannut aavistaa, että yhteen produktioon voi mahtua näin paljon iloa, surua, riitaa, rakkautta, periksiantamattomuutta ja ammattitaitoa. After all, tämähän on vaan harrastelijateatteria ;D
Viime vuoden trendit ovat suosineet vahvan oman tyylin omaavia persoonia. Samalla linjalla jatketaan, painotus kuitenkin siirtyy räväkkäästä luonnolliseen. Tässä tämän trendipulun top 10 suosikkijuttua tälle kesälle:
10. Uimapuvut
50-luvulta lähtien bikinit ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta muodin paluu 80-luvulle ja jopa 20-luvulle tuovat jälleen uimapuvut liikkeiden rekkeihin. Myös peittävämmät kaksiosaiset uimapuvut ovat palanneet. Uimapukuja ja bikineitä valitessa tärkeää on huomioida vartalomallinsa, oma viihtyvyys ja käyttötarkoitus. Ja naisillahan ei voi koskaan olla liikaa bikineitä ja uimapukuja ;) 9. Paljastelu
Pinnan näyttäminen ei ole ollut näin in sitten ysärin. Napapaidat ja reiät siellä sun täällä on taas niiiiin hot, tai sitten not: Paljastelu ei tarkoita jenkkakahvojen tai takamuksen selluliittien esittelyä. Avoin selkämys tai taktinen kyljen paljastus sopii suurimmalle osalle, mutta mikäli sixpack ei ole kondiksessa, suosittelen navan piilossa pitämistä edelleenkin. Tärkeintä on aina pukeuteua korostaen parhaita puoliaan ja piilottaen niitä ei-niin-imartelevia-puoliaan.
8. Hatut
Kun kesäaurinko hellii, on hyvä pitää pää kylmänä ja päänsäryt loitolla. Omat kesähattuni hankin kirppiksiltä, vanhempien kätköistä ja kotimaisilta hatuntekijöiltä, kuten Personal Design Hatilta.
7. Jalat
Nyt esiin kaikki nilkkakorut, varvassormukset ja peep toe -kengät. Tänä kesänä asvaltti polttaa, eikä pelkästään auringonpaisteesta vaan upeiden jalkojen ja kenkien määrästä. Kesällä on myös paras aika paljastaa upeat tatuoinnit, joita talven ajan on villasukkiensa uumenissa peitellyt.
6. Korut
Korut hiuksissa, sormen jokaisessa nivelessä, varpaassa, nenässä, huulessa, navassa, kulmassa, niskassa, kaulassa, päässä, hiuksissa, hampaassa, kielessä... ihan kaikkialla. Kaikki korut ja ketjut vaan ylle - ei niin väliä missä roikkuvat, kunhan roikkuvat. Eikä myöskään ole väliä meneekö hopeat ja kullat sekaisin, tänä kesänä more is more.
5. Hiukset
Luonnolisuus hiuksissa on tämän kesän juttu. Letit ja lettikiharat ovat helposti itsetehtävissä ja kampaamot luovat kilpaa beach waveseja niin naisille kuin miehillekin. Liukuvärjäykset ja shokkiraidat ovat edelleen suosiossa, mutta uusin hittiväri on brondie, eli tumma blondi tai vaalea brunette.
4. Meikki
Mikä meikki? Luonnollisuus on tämän päivän sana. Raikas meikkipohja, hieman luonnollista kiiltoa, poskipunaa ja vedenhohteinen huulikiilto ja eiku menox!
3. DIY - Do It Yourself
Mikään ei ole niin hienoa kuin itse tuunatut tai valmistetut vaatteet ja asusteet. Persoonallisuuden ja ainutlaatuisuuden lisäksi ne ovat itsetehtyjä, mikä antaa niille vähintäänkin tunnearvoa. Varsinkin farkkushortsien valmistus vanhoista farkuista ja farkkuliivien valmistus farkkutakeista on nyt in.
2. Hymy
Hymy on paras asusteesi. Pue se yllesi aina, olit yksin tai seurassa. Hymyily aiheuttaa iloisuutta sekä sinussa, että ympäristössäsi. Hymy on myös äärimmäisen tarttuvaa ja aiheuttaa riippuvuutta :)
Kaikille hymyilijöille suosittelen oil pullingia. Aamuisin suun purskuttelu kookosöljyllä ja suolavedellä antaa ihanan puhtauden tunteen ja valkoisen hymyn. Lisää oil pullingista mm. täältä. Kookosöljy on myös hyvä auringonsuoja ja ihon kosteuttaja.
1. Itsevarmuus Aina ei ole helppoa olla itsevarma, mutta jokainen meistä pystyy siihen. Vaali ja korosta parhaita puoliasi, ei niitä mitä muut kehuvat, vaan niitä mistä itse itsessäsi pidät. Ennen kaikkea, opi viihtymään omassa nahassassi, josta et elon aikana eroon pääse. Ole siinä, ole sinä, ole läsnä - se on itsevarmuutta ja jonkun mielestä jopa karismaa.
Vuoden 2014 alusta aloitin puvustaja/maskeeraajana Jyväskylän Ylioppilasteatterilla. Ensimmäin produktioni siellä oli "Titanic! - Meren yli että heilahtaa". Kyseessä oli lahjakkaiden ja iloisten ihmisten kanssa toteutettu sekavan riemukas proggis, jossa toimin lavastaja/puvustusryhmässä yhdessä kahden ihanan leidin kanssa. Tekeminen oli kerrankin täysin stressitöntä: oliko se hyvä vai huono, sitä en tiedä, mutta paljon kehuja ja nauruja on näytelmä saanut vakavasta aiheestaan huolimatta. Onnistuttiinko vai ei? Upposiko se laiva vai ei? En tiedä - mutta me naurettiin :D
"Tämä näytelmä on syntynyt täsyin tyhjästä - ja tyhmästä - ideasta, joka minulla syntyi risteilyllä. Pitäisi ohjata Titanic, koska eihän siinä ole mitään järkeä. Suunnaton elokuva ja suunnaton koko Titanicin tarina. Siitä se sitten lähti. Tämä näytelmä kertoo niistä kohtaloista, jotka eivät olleet laivalla oikeasti mukana. Olisivat ehkä voineet olla. Näytelmä kertoo elokuvasta, kohtaamisista ja ihmisten eilaisista haaveista jäävuorineen.
Produktio on uusien jyttiläisten projekti. Meitä jyt-konkareita on mukana muutama. Teksti ja näytelmän ideat on luotu yhdessä näyttelijöiden kanssa, ja tehtävänäni ohjaajana on ollut koettaa löytää pursuaville ideoille suunta.
Historiallinen Titanic haaksirikkoutui, mutta samankaltaiset toiveet elävät: siirtolaisuus Afrikasta Eurooppaan jatkaa kasvuaan, tosi tv:ssä lihava kilpailija itkee olevansa onnellinen sitten kun bikinit mahtuvat päälle. Nuorten haaveammattina on useissa kyselyissä cocacolanhuuruinen julkisuusunelma, ja itse uskon elämän helpottavan sitten kun viimein saan oman työprojektini valmiiksi. Kaikki me etsimme lottovoittoa, joka muuttaisi maailman ja poistaisi arjen ja pahan.
Älä usko niit se on pelkkä satu. (---) Sä halusit saada hyötyy ilma kipu, naah nigga
su pitää olla salil eka salil vika, (ye buddy) still alive nigga"
Musta Barbaari - Salil eka salil vika
"You want a hot body? You want a Bugatti?
You want a Maserati? You better work bitch
You want a Lamborghini? Sippin' martinis?
Look hot in a bikini? You better work bitch
You wanna live fancy? Live in a big mansion?
Party in France?
You better work bitch, you better work bitch
You better work bitch, you better work bitch
Now get to work bitch!
Now get to work bitch!"
Britney Spears - Work Bitch
Tällä hetkellä ei mikään ole niin trendikästä kuin ottaa itsestään kuvia kuntosalilla sijaitsevan peilin kautta, pukeutua peppua kohottaviin trikoisiin sekä syödä protskupatukoita välillä hörppien jotain (ihan mitä vaan) juomapullosta. Lisäksi näistä kaikista pitää ilmoittaa sosiaalisen median kanavissa (kuva ois kiva), sillä sitä mitä et somessa ilmoita - sitä ei ole tapahtunut.
Ylen sivuilta löytyvän Sari Toivosen artikkelissa "Huipulle tähtäävät nuoret vain luulevat treenaavansa kovaa" on hyviä ajatuksia tästä kuntoilubuumista. Kirjoituksessa päivitellään sitä, kuinka nykynuorison treenaaminen rajoittuu ainoastaan salilla käyntiin tai ohjattuun toimintaan ja vapaa-aika vietetään sohvalla maaten. Tämä saattaa johtaa siihen, että suomalaiset huippu-urheilijat muuttuvat uhanalaiseksi lajiksi.
Itseäni ei niinkään tuo huippu-urheilu kiinnosta, mutta tämä surullinen uutinen koskee kaikkia muitakin. Liikuntaa harrastetaan entistä vähemmän ja sen sijaan, että liikkuisimme jaksaaksemme arjen haasteissa paremmin, treenaamme saadaksemme vartalon näyttämään ulkoisesti paremmalta. Liikkumisen ei missään nimessä tulisi olla tietyn pisteen saavuttamista tai samanlaista kuin nopeasti vaihtuvat trendit, eli sesonkimaista. Liikkumisen ja terveellisten ruokatottumusten tulee olla elämäntapa.
Iltalehden sivuilta löytyvässä artikkelissa "Nuorten naisten fitness-ihanteesta syömishäiriöitä: 'Näitä asioita ei sanota ääneen' " tuodaan esiin tämä tunnettu fakta, ettei fitnessmaailmassa ole kaikki ihan kunnossa. Olen itsekin tutustunut tähän maailmaan kaverien ja työn kautta, ja aika raju maailmahan se on. Kaikki eivät tunnu käsittävän sitä, ettei lavalla näe koko totuutta: Kulisseissa fitnessharrastajan tunnistaa parhaiten hiuslisäkkeistä, tekoripsistä, rakennekynsistä, silareista ja oranssahtavasta rusketuksesta.
South Parkin "The Hobbit" -jaksossa on pureuduttu hyvin asian ytimeen. Siihen kuinka feikkiä ja pinnallista (ihan konkreettisesti) tällä hetkellä ulkonäköihanteet ovat. Viitaten tuohon oivallisen sarjan oivaltavaan jaksoon: Näin eilen televisiossa mainoksen, jossa mainostettiin proteiinipatukkaa, joka auttaa "kiinteyttämään vartaloa". On hienoa, että Suomessa (ja joissain muissakin paikoissa) on sanavapaus, mutta tarkoittaako se, että shaibanpuhuminenkin on sallitua? En itse ole urheilullisin tyyppi, enkä tiedä kovin paljoa terveellisistä ruokatottumuksista, mutta eipä tunnu kovin moni muukaan tietävän.
Loppukevennyksenä tahdon jakaa tämän hassun, mutta ikävästi todellisuutta peilaavan jutun johon törmäsin Facebookissa:
"Sinustakin fitness-harrastaja? Se on helppoa! Aloittaaksesi tarvitset:
1. Uusi iPhone tai Samsung Galaxy S jotakin
Tärkein väline saliurheilussa. Voit nopeasti päivittää olevasi salilla ja lisätä muutamat peilipersekuvat instagramiin. Selfiet kannattaa ottaa peilin kautta siksi, että puhelin näkyy.
2. Järkkärikamera
Tämä ei ole niin pakollinen kuin hyvä älypuhelin, mutta suosittelemme lämpimästi. Järkkärillä saat kuvattua hyvälaatuisia kuvia ostamistasi rahkoista, banaaneista ja lisäravinteista. Älä unohda lisätä jokaista ateriaasi facebookiin tai blogiisi.
3. Salijäsenyys
Älä unohda hehkuttaa tätä missään tilanteessa. Mitä kalliimpi sali, sitä parempi. Plussaa saat, jos joku maamme lukuisista fitness-ammattilaisista käy samalla salilla.
4. Salivaatteet
Hihattomat paidat ja tiukat salihousut. Molempia tarvitset vähintään kymmenen kappaletta. Kaikki eri värisiä, jotta kaverisi huomaavat heti instagram-kuvistasi, että olet todellakin panostanut rahallisesti tähän fitness-urheiluun. Muista myös, että kerran käytettyjä salivaatteita ei voi käyttää enää uudelleen. Ehkä jossain metässä lenkillä voi, mutta älä pliis hei lataa instaan kuvia joissa käytät samaa vaatetta useaan kertaan!
Suosittelemme erityisesti Better Bodies- merkkiä. Tällä saat persekuviisi enemmän uskottavuutta ja arvostusta.
5. Proteiinipatukat
Proteiini-vitun-patukat. Muodostavat koulu/työpaikkaruokailusi. Näitä patukoita syödään vain julkisilla paikoilla kun muut katselevat. Muista mainita koulussa/töissä proteiinipatukkaa mussuttaessasi että käyt salilla ja ettet voi syödä normaalia hiilaripaska-ruokaa, koska ainakin kahden viikon fitness-reenit kusevat siihen yhteen annokseen. Tarvittaessa hauku vielä työ/koulukavereidesi ruokailutottumuksia.
Lopuksi vielä
Ohjeet kuvaamiseen:
Suosituin kuvaustekniikka on ottaa itsestään sivukuva peilin kautta. Käänny siis kylki peiliä vasten. Nyt unohda kaikki, mitä olet kuullut hyvästä ryhdistä. Työnnä takapuolesi mahdollisimman kauas kehosta ja samalla työnnä rintaa eteen. Jännitä vatsaa. Halutessasi voit jännittää sen käden hauista, joka ei kannattele kännykkää. MUISTA lisätä instaan tai faceen uusi kuva vähintään vartin välein, kun olet salilla.
HUOM! Älä missään nimessä ota kuvaa, jos olet hikinen, meikit levinneet tai taustalla on paremman näköisiä ihmisiä.
Älä ota itse treenaamista turhan vakavasti. Keskittymällä näihin ohjeisiin sinusta tulee uskottava ja kadehdittu fittnesstypykkä. Mitä enemmän jaat maailmalle harrastustasi, sitä enemmän kehityt.
Viimeinen protip
Muista lisätä jokaiseen kuvaan (vaikka olisi fb!):
Lähes joka päivä, kaikkina vuodenaikoina, kaikkina vuorokauden tunteina, auringon paisteessa, loskassa, kaatosateessa, sumussa ja tuulessa olen kävellyt, pyöräillyt ja uinut tämän sillan yli tai ali. Jyväskylä on maaginen paikka ja siitä on Pasi Jääskeläinen kirjankin kirjoittanut. Kirjasta puuttuu kuitenkin tämä silta, joka on suuri kiroamisen kohde, kohtaamispaikka ja kaunis maamerkki. Nyt toivon Sinun käyttävän hetken aikaa ihastuaksesi tähän Sami Saarelan videoon ja jos Sinulta toisenkin hetken saan, niin kuulen mielelläni tarinoita sattumuksista Kuokkalan Siltaan liittyen :)
Viime päivien, jopa viikkojen kuumimmat keskustelunaiheet ovat olleet addiktiot ja sukupuolineutraali avioliittolaki. Ajattelin itsekin osallistua keskusteluun heittämällä tähän muutaman oman ja muutaman muun mielipiteet ja faktat. Tekstiä on runsaasti, mutta en aijo jakaa näitä useampaan julkaisuun, sillä eivät ole täysin blogiajatustani vastaavia aiheita. Näppejäni vaan polttelee kirjoittaa mielipiteeni näistä(kin) asioista :)
ADDIKTIOT
Itselläni on vahvat arvot päihteiden käyttöön liittyen ja kantani on kovin vastustava. Olen nähnyt liian läheltä, liian paljon ja liian tarkasti mitä normaalisti päihteiksi ja huumeiksi kutsutut aineet ovat ihmisissä saaneet aikaan. Monesti on tullut mietittyä, mikä on syy sille, että toiset kaipaavat vahvempia aineita saadaakseen jonkinlaista rauhan, rohkeuden tai lämmön tunnetta.
Addiktiot mielletään usein laittomiin päihteisiin, eli huumeisiin tai laillisiin päihteisiin kuten tupakkaan ja alkoholiin. Näiden välimaastossa kulkevat lailliset huumeet, eli resepteillä saatavat lääkkeet, joita tosin ei nautita lääkärin määräämällä tavalla, vaan eri määrissä, muiden aivoja stimuloivien aineiden kanssa ja monesti ne ovat toisen henkilön dosetista. Lisäksi tähän addiktoivien aineiden listaan tulee lisätä sokeri, pelit ja huomio, jotka ovat tosi vahvasti läsnä nyky-yhteiskunnassa (ja varmaankin olleet aina). Wikipedian mukaan (huom! Wikipediaa pidetään nykyään ihan luotettavana lähteenä):
"Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen."
Wikipedian artikkelin mukaan addiktiot liittyvät usein mielihyvän aikaansaamiseen tai ylläpitämiseen. Tästä aiheesta hyvää keskustelua liittyen laittomiin aineisiin löytyy täältä. Kyseessä on "suomalaisen nistin" kertomukset omasta elämästään lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Hyvää keskustelua, joka tosin paikoitelleen onttuu, varsinkin jos luetaan päihteitä vastustavalta kannalta. Eniveis, tarinan opetus on se, että päihteiden luoma olotila on tosi jees, mutta niitä tarvii koko ajan enemmän ja vahvempina, jos tahdotaan saada yhtä voimakas mielihyvän tunne kerta toisensa jälkeen. Pelkästään olon ylläpitämiseen, eli normaaliolotilaan, tarvitaan tietty annos tietyin väliajoin. Tässä vaiheessa on hyvä ottaa huomioon sekin fakta, että ensimmäisen kerran euforiaa on vaikea, ellei jopa mahdoton saavuttaa, oli kyse mistä ensimmäisestä kerrasta tahansa: kipu, kännit, seksi, herkut, vuoristorata, konsertti, yökyläily, ystävä...
Tärkein pointti koko addiktiokeskustelussa on hoito, tai oikeestaan sen vajaavaisuus. Yllättävän usein addiktion omaava henkilö huomaa olevansa addiktoitunut johonkin. Huomatessaan olevansa addiktoitunut ja tämän häiritessä elämää, haetaan usein apua. Avun hakeminen vaatii rohkeutta ja vahvaa tahtoa. Kun addiktioon lähdetään hakemaan apua ja suunnittelemaan hoitoa, on ensimmäinen askel vieroitus, mikä on askel oikeaan suuntaan, mutta siihen se monesti päättykin. Kun vieroitus on ohi, pysytään hetki "kuivilla" ja liian usein repsahdetaan uudestaan. Miksi? Koska pinnan alla piilee usein yksi jos toinenkin ongelma. Vieroituksen rinnalla pitäisi kaivaa esiin syy "normaalia elämää" haittavaan ja hallitsevaan riippuvuuteen. Tässä on syytä heristää sormeaan sosiaali- ja terveysalalle: Tiedetään, että palkat on työmäärään nähden usein vaatimattomat, työ on tärkeää, Suomessa ollaan maailman huipulla, monet tekee työtä sydämellään... Mutta tarviiko lääkefirmojen kanssa tehdä provikkadiilejä? Tarviiko kiireen keskellä unohtaa inhimillisyys? Tarviiko olla "bättrefolk"-leima otassa (suom. kyrpä otassa) koska itsellä on ollut siunattu elämä eikä ole joutunut samaan jamaan?
Luin toissaviikolla vanhaa Kauneus ja Terveys -lehteä, olisiko ollut vuodelta 2010. Mieltäni jäi vaivaamaan pieni juttu itsehoitoon liittyen. Se oli sellainen minihaastattelu, jossa lääkäri kertoi, että heidän ammattikuntansa suosittelee aina ensin itsehoitoa, eli lääkkeetöntä hoitoa. Mikäli vaiva vaatii lääkkeet, ne toki kirjoitetaan jo ensimmäisen hoitokerran yhteydessä, muussa tapauksessa lääkkeet ovat viimeinen hoitokeino. Kuulostaa hyvältä ja näinhän sen pitäisi mennä. Ne, jotka ovat apua joskus hakeneet tietävät, ettei se todellakaan mene näin. *Sarkastinen hymähdys*.
FB seinälleni ilmestyi yhtenä päivänä linkki kolumniin: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle. Suosittelen kolumniin tutustumista. Pelkästään otsikko "Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle" on mielestäni loistava väite. Syy miksi itse olen houkutuksista huolimatta onnistunut pitäytymään "kuivilla" on uskonta ja itsekuri. Ystäväpiirissäni on muutama muukin, jotka ovat aina olleet "kuivilla" ja heistä jokaisella on nämä kaksi samaa piirrettä. Horjahduksia sattuu, mutta aika usein ihmiset, joilla addiktio on, on myös löyhempi itsekuri eikä uskonto ole vahva arvojen luoja. Myös sosiaalisten piirien köyhyys on usein syy addiktion syntyyn tai ylläpitoon, tästä hyvänä esimerkkinä tupakointi. "Piireihin" pääsee useimmiten helpoiten ottamalla osaa johonkin addiktoivaan aktiviteettiin. Sosiaalisten piirien köyhyys ei ole laskettavissa numeroin, vaan se lasketaan läheisyyden kautta. Jos maailmassaan on edes yksi ihminen, jolle voi puhua (lähes) kaikesta, se riittää. Ja se yleensä estää addiktoitumisen tai on paras apu siitä parantuessa. Katsoin viime viikon Sarasvuo -talk shown jakson, jossa Sarasvuo sanoi, että "rakkaus on parannuskeino hekumaan". Allekirjoitan.
Lopuksi tahdon vielä muistuttaa, että vaikkei kukaan huomauttaisi addiktiosta, oli se tupakointi, irtosuhteet, sokeri, liikunta, pelaaminen, huumeet tms. - se näkyy. Se todellakin näkyy. Ihmiset on aika höveliäitä, eivätkä kehtaa huomauttaa asiasta, joko siksi että se olisi loukkaavaa tai pian joutuu itse auttamaan. On myös tapauksia, joissa muut eivät ehkä osaa sormella osoittaa mikä henkilössä mättää, mutta tietävät että jokin on vinksallaan. Eikä se ongelma ole loppujen lopuksi kuitenkaan se addiktio, vaan se mikä sen aiheutti tai aiheuttaa.
Addiktioiden hyvä puoli on kuitenkin monet keksinnöt ja aikaansaannokset. Moni keksintö ja taideteos olisi jäänyt tekemättä ilman sairalloista, elämäähaittaavaa addiktiota. Mutta kyseessä on useimmiten ollut pakkomielle jonkin tekemiseen tai jonkin asian saavuttamiseen teoilla, eikä niinkään riippuvuudella aivojen välittäjäaineita sekoittaviin aineisiin. Sanotaan myös, että aivoja sekoittavat aineet saavat myös tuntemaan olonsa niin hyväksi, ettei samaa tunnetta voi ilman niitä saavuttaa. Tästä en osaa sanoa juuta tai jaata, koska en ole kokeillut mitään sokeria vahvempaa (joka btw on rinnastettu jopa yhtä addiktoivaksi kuin heroiini) enkä koe menettäneeni mitään. Aineiden aikaansaama euforia, jota ilman niitä ei voi tavoittaa, voi olla totuus tai puolustuspuhe. Aiemmin mainitsemassani kolumnissa "Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle" kiteytetään asia hyvin:
"Psyykkisen kivun tunne voi olla selitys myös sille, miksi terveet ihmiset eivät kokeissa ole saaneet heroiinista euforiaa. Auttavatko vitamiinipillerit, jos ei ole vitamiininpuutosta? Eivät. Entä auttavatko kipulääkkeet, jos ei ole kipua? Eivät."
Ps. Elämä on parasta huumetta!
SUKUPUOLINEUTRAALI AVIOLIITTOLAKI
Ah! Mikä herkullinen aihe! Muutama hauska sanonta tähän alkuun:
"Smaken e som baken."
"Makunsa kullakin, sanoi kissa kun koiran persettä nuoli."
Kivasti liittyvät nämä molemmat sanonnat tuonne peräsuoliosastolle, mistä nytkin tavallaan kirjoitan, tai no, en oikeastaan yhtään....
Lähtökohdat tälle kirjoitukselle ovat seuraavat: Seurustelen onnellisesti miehen kanssa, ystäväpiirissäni on sekä samasta että eri sukupuolesta kiinnostuneita henkilöitä, pidän itse sekä naisia että miehiä viehättävinä, en ole allekirjoittanut addressia sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta, mutta mielestäni kaikilla on oikeus jakaa rakkaus, koti ja perhe valitsemansa ihmisen kanssa.
Ystäväni (ja varmaan monenkin muunki ystävä) sanoi hyvin:
"Sitä rakastuu ihmiseen eikä sukupuoleen."
"Heteroille" seksuaalisuus tuntuu olevan erittäin tärkeää. Minusta on huolestuttavaa, että heteroseurassa kuumin puheaihe tuntuu olevan seksi, kun taas homoseurassa voidaan puhua mistä vaan, ja melko usein tärkeimmät puheenaiheet ovat taide ja yhteiskunta. Usein homous on leimattu synonyymiksi sairalloiseksi pakkomielteeksi harrastaa seksiä yhden tai useamman samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. *Sarkastinen hymähdys*. Homous pidettäköön erillään edellä kirjoittamastani addiktiosta.
Psykologisesta näkökulmsta ihmisten seksuaalisuus asettuu linjalle, jonka ääripäät ovat homo- ja heteroseksuaalisuus. Tällä linjalla harva, jos kukaan, asettuu toiseen ääripäähän. Eli jokainen meistä on vähän homo, ja toisaalta, vähän heterokin. Onko samaan sukupuoleen ihastuminen, rakastuminen ja sitoutuminen luonnotonta? Ei jos tutkaillaan luontoa ja eläinmaailmaa, missä samaa sukupuolta olevat otukset sitoutuvat toisiinsa, toisaalta tällä perusteella monogamiakin on ok, onhan se kovin yleistä eläinmaailmassa. Tosin, lähes yhtä yleistä on sitoutuminen yhteen lajikumppaniin koko elämäksi.
Poliittisiin puolueisiin en ota kantaa, mutta minusta on hienoa, että sanotaan mielipiteet suoraan, olivat ne sitten oman mielipiteen mukaisia tai täysin vastakkaisia. Persujen Saarakkala on ainakin sanonut mielipiteensä suoraan "En kannata tasa-arvoista avioliittolakia". Ongelma on mielestäni se, että jälleen kerran perustelut onttuu, eikä väitteille tunnu olevan minkäänlaista pohjaa. Surullista on, että nämä samat väitteet esiintyvät useissa muissakin heterouden puolustuspuheissa. Jännää puolestaan on se, että eniten kiistelty asia sukupuolineutraalissa avioliittolaissa ei olekaan itse avioliitto vaan adoptio. Ajatellaanpas hetki lapsia.
Yhdyn Saarakkalaan seuraavassa:
"Tasa-arvolain mukaan esimerkiksi kunnallisissa luottamuselimissä tulee olla vähintään 40 % miehiä ja 40 % naisia. - - Tätä taustaa vasten on loogisesti kysyttävä, eikö adoptoitavalla lapsella sitten tulisi jatkossakin olla lähtökohtainen oikeus päästä perheeseen, jossa on edustettuna sekä naissukupuoli että miessukupuoli."
Uskon, että lapsen tulee saada kasvatuksessa terve esimerkkimalli miehestä ja naisesta. Itse tulen rikkinäisestä perheestä. Äitini on ollut minulle naisen malli ja miehen mallin minulle on luonut isoveli. Sairasta? Miehen ja naisen mallin voi antaa kuka vaan lähipiirissä oleva, näin olen useasta opuksesta lukenut. Kunhan vanhempi tai vanhemmat ovat hyvinvoivia, rakastavia ja onnellisia yksiöitä, joiden on mahdollisuus opettaa lapselle tämän tarvitsemat taidot elämään, niin minulle on sama vaikka kasvattaja olisi riikinkukko :) Rikkinäisiä perheitä on paljon. Isä ja äiti ovat harvinaista herkkua, varsinkin isä ja äiti, joilla on terve parisuhde ja jotka asuvat vielä saman katon alla. Surullista. Yksineläjän on vaikea saada adoptiolasta, samaa sukupuolta olevan pariskunnan on lähes mahdotonta saada adoptiolasta. - Tämän lapsen on taatusti parempi asua kadulla, orpokodissa tai addiktoituneiden eri sukupuolta olevien vanhempien luona. *Sarkastinen hymähdys*.
Saarakkalaa tuntuu myös ahdistavan, että joku tsiigaa hänen ahteriaan tai kulkusiaan yleisissä pesutiloissa. Hänen kantansa yleisten pesutilojen, kuten uimahallin, jaotteluun sukupuolen mukaan on seuraava:
"Perusteena jaottelulle on käsittääkseni se, että miehen oletetaan kuitenkin normaalisti tuntevan seksuaalista vetoa naisiin ja naisen taas miehiin."
Minä kun luulin, että jaottelu perustuu enneminkin siihen, että samaa sukupuolta olevat ovat tottuneita näkemään samankaltaisia kehoja kuin itsellään, jolloin olo ei tule samalla tavalla kiusaantuneeksi, kuin vieraamman sukupuolen kanssa. Ja tietenkin tähän monella (ja jos linja-ajatteluun palataan, niin oikeastan kaikilla) liittyy jonkinlainen vietti vastakkaiseen sukupuoleen ja häpeän tunne omasta sukupuolesta.
Raamattu ja homous. Saatte itse lukea näitä juttuja, en sen kummemin ota kantaa, muuten kirjoittaisin tätä tekstiä ensi vuonnakin. Joitain ajatuksia voitta lukaista Raamatullisesta perhekäsityksestä by EU-parlamentikko Satu Hassi sekä minunkin tekstiäni pidemmästä tekstistä: Mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta. On luonnotonta, että samaa sukupuolta edustavat saavat keskenään biologisen lapsen, siihen tarvitaan mies ja nainen. Mies ja nainen eivät kuitenkaan voi aina saada keskenään biologisia lapsia. Tällöin turvaudutaan ties minkämoisiin keinoihin, aina on turvauduttu. Onko siis väärin jos yksinään elävä tai samaa sukupuolta edustavan kanssa elävä käyttää näitä apukeinoja?
Saarakkala kiteyttää koko homokeskustelun hyvin:
"Tämän kansalaisaloitteen taustalla oleva sukupuolineutraali ja seksuaalineutraali ihmiskäsitys ja maailmankuva ovat loppuun asti mietittyinä utopiaa. Luonnonlait tulevat vastaan."
Hienoa! Tämä kaikki on pelkkää utopiaa, luonnonlait tulevat vastaan. On siis ihan sama hyväksytäänkö laki vai ei, koska viimeistään luonto tulee vastaan. Miksipä asiasta siis kiistelemään.
Paljon hehkutusta saanut, multitalentti Tuomas Saukkosen uuden orkesterin, Wolfheartin, Winterborn levy julkistettiin Levykauppa Äxän äänestyksessä vuoden 2013 parhaaksi esikoislätyksi. (Tulokset löydät tääääältä.) Se ei ole pelkästään ykkösenä omassa Metallilätty-kategoriassa, vaan over all-ykkösenä listalla, jossa mukana muun muassa Isaac Elliot, Krista Siegfrids ja Tuomas Kauhanen. Ei huono!
Kyseinen albumi löytyy myös omasta levyhyllystä ja on muutaman kymmenen, ellei sadankin kuuntelukerran arvoinen. Joten Kakkapyllyseni, osta säkin Wolfheartin Winterborn. Ostoksellasi tuet suomalaista käsityötä ja puhdistat korvasi paskasta, jota jotkut musiikiksikin kutsuvat.
Onnea Tuomas!!1 ^^
Vuoden 2013 mielenkiintoisin uutuusbändi on Hukkasydän
Jälleen ollaan tultu päätökseen yhden sun toisenkin projektin kanssa. Viimeisen viiden kuukauden aikana olen kouluttautunut Kaupalliseksi Tuottajaksi ja siihen liittyen suorittanut työharjottelun Hullulla Hatuntekijällä. Tästä myöhemmin jossain vaiheessa, sillä tällä hetkellä kuoppajaiset ovat kirkkaampana mielessäni:
Olen ollut osana Jyväskylän Kansannäyttämön Pidä Rakkautes -näytelmän työryhmää. Olen muun muassa pakkeloinut ja paikannut (sanan kaikissa eri merkityksissä). Viime lauantaina esitimme varsinaisen viimeisen näytöksen. Suuren suosion vuoksi kuitenkin järjestämme yhden lisänäytöksen tulevana sunnuntaina. Ehdimme jo viime viikolla viettää kuoppajaisia, mutta nyt joudumme kaivamaan Sen esiin ja juhlia hautaanpanijaisia kertaalleen. Onneksi nämä ovat niitä hilpeitä hautajaisia :)
Tapanani on kiittää muita työryhmäläisiä pienellä muistamisella. Tässä teille kuvasarja kuinka voidaan persoonallisella tavalla toista muistaa:
Sekoita
Pläjäytä
Paista
Piirrä, leikkaa ja liimaa
Skriivaa
Askartele
Asettele
Paketoi
Fiilistele
Lisäkertomuksia ja -kuvia Pidä Rakkautes -näytelmän rakentumisesta ja toteutuksesta luvassa lähiaikoina.
Monelle vaihtoehtoinen musiikki on musiikkityyli, joka poikkeaa radiokanavien suosituimmista soittolistatsibaleista tai bändi, jonka nimen harva on kuullut. Itse olen asiasta hieman eri mieltä (kuten asiaan kuuluu): Olin männäviikolla A:n kanssa legendaarisessa Lutakossa gospeltapahtumassa jossa kuultiin muutamaa bändiä, jotka täyttävät nuo edellä mainitut kriteerit. Perinteisen vaihtoehtomusiikin lisäksi nämä pari loistobändiä myös jakoivat hyvää ja järkeenkäypää sanomaa, mikä tekee niistä entistä enemmän vaihtoehtoisia ja harvinaislaatuisia minun kirjoissani.
Mietityttää miksi nykyään on ok ihannoida yhtyeitä, joiden ydinsanoma on oman egon pönkitys, raha, seksi ja muiden halventaminen, kun taas on tosi uncool kuunnella musaa, jossa kehotetaan olemaan iloisia, tavoittelemaan unelmia ja rakastamaan toisia?
