Lost in Gdansk 3/3

Eksyksissä taas
@ Airport
ke 13.10.2016 klo 04:32

Istutaan lentokentällä aamupalaa mutustellen. Ostin eilen evääksi tälle päivälle pari ciabattasämpylää ja cokista. Herätys oli tänään jo puol neljän jälkeen. Ängimme kaiken laukkuun, joka lopulta painoi alle 19 kg (meillä oli reissussa mukana vain yksi laukku). Sitten check-out ja kehut koko yön valvoneelle hotellivirkailijalle ja taksiin, jonka mukava kuljettaja vei meidät perille (hinta 82 zl) ja kiitti suomeksi (kysyttyään ensin olimmeko Suomesta vai Norjasta).

Palataanpas eiliseen: Aamulla nousimme, kiinnitimme naamamme ja söimme runsaan aamupalan. Sitten hyppäsimme bussiin hotellin edestä ja karautimme steissille. Rautatietunnelista ostimme evästä päivälle. Menimme jälleen bussiaseman kakkoslaiturille, josta oli tarkoituksena lähteä linja 870 kello 10:15. Onneksi tänään lähtö toteutui.

Ankeahko bussiasema laitureineen

Linjan 870 aikataulu, joka
toisinaan pitää kutinsa, toisinaan ei.

Matkasimme muutamien muiden turistien kanssa pitkäveteisen maalaismaiseman halki reilun tunnin verran. Saavuimme Stutthofin keskitysleiriin, joka toimii nykyään museona. Alueella ei saa polttaa, eikä syödä, eikä juoda, eikä paljon muutakaan. Tyhmintä on, ettei siellä saa lainkaan valokuvata - haluaisiko joku fiksumpi kertoa siihen syyn?

Museon vanha junapysäkki

Vartiokoirien talo alueen ulkopuolella

Tie museoalueelle

Leiri oli pettymys, sillä siellä ei ollut paljoa nähtävää jäljellä. Suuri osa teksteistä oli vain puolaksi. Mutta oli siellä päiväksi tai pariksi luettavaa englanninkielellä ja saksaksi. Museossa pyörivää lyhärileffaa emme ehtineet näkemään. Suosittelen siis viisastuneena ja kokeneempana varaamaan vierailuun aikaa yli 3 tuntia, jos aihe kiinnostaa normaalia enemmän.

Piikkilanka-aitaa pitämässä vierailijat
ulkopuolella sulkemisajan jälkeen

Vakuuttavinta oli kukin, lipuin ja kynttilöin koristeltu kreamatoorio, jossa oli kolme polttouunia ja tuhkia menneeltä ajalta. Mielenkiintoinen on myös naisten parakki, jossa pääsee näkemään autenttisia esineitä ja kalusteita. Myös kaasutushuone kiinnostanee monia. Itselle vaikuttavinta oli krematoorion takana oleva hirttopuu. Ei tehty puulaitos, vaan suuri vanaha koivupuu, jonka oksat kasvavat ensin vaakasuorassa ja nousevat sitten ylös. Tiedättehän, samalla  tavalla kuin puissa, joissa on roikkunut keinu. Piikkilanka-aidat, junaraiteet ja muutamat päärakennuksessa olevat esineet sekä valtava kokoelma kengänpohjia veti hiljaiseksi. 

Hanging trees

"Ja juna kulkee taas..."

Suuri osa leiristä on maan tasalla ja siellä on siivottu huolellisesti. Esineistä ja jälkiä menneestä on todella vähän. Kysymys konservoinnista herää jälleen: Kuinka tällaisia tiloja tulisi säilöä ja uudistaa? Mielestäni Stutthofissa ei olla onnistuttu parhaalla tavalla. Tämän paikan pitäisi herättää kauhistusta - nyt päällimmäisenä tunteena on neutraalius. Ei tunnu todelta, että näin siisti, huoliteltu ja jälkensä piilottanut paika on ollut pahimpia helvettejä maan päällä. Mielestäni kauhuja ei saa piilotella, vaan ne pitää tuoda jokaisen ihmisen tietoisuuteen.

Lähdimme takaisin Gdanskiin puoli kolmen linkalla. Pysäkkejä on melko paljon museon läheisyydessä. Lähin lienee Krynica Morskaan päin ja toiseksi lähin alle puolen kilometrin päässä Gdanskiin päin. Kävelimme joutessamme (lue: epätietoisina) jälkimmäiselle.

Nättiä maisemaa maalaispysäkillä

Tienvarsipuita

Saavuttuamme pääbussiasemalle, otimme spåran Galeria Baltycaan, missä shoppailimme tuliaisia itsellemme ja muille. Löysin euron maksavan kirsikkamakusiirapinkin! Ostimme myös aamupalaa valmiiksi lähtöpäivälle.

Hieman tuliaisia

Nälissämme päätimme suunnata ravintoloita täynnä olevaan vanhaan kaupunkiin. Olimme katsoneet, että viitosratikka (kuten lähes kaikki muutkin ratikat) menevt steissille, mistä on lyhyt matka vanhaan kaupunkiin. Ja tottakai menimme taas väärin. Jossain vaiheessa ja ajan kuluessa kaivoimme kartan esiin.

Paikallinen vanhempi mies katseli touhuamme aikansa, kunnes pyysi nuorempaa jannua tulkiksi, jotta osaisivat neuvoa meidät takaisin keskustaan. Kävikin ilmi, että vanha mies puhui itse parempaa englantia kuin nuorempi kaveri. Yhdessä he neuvoivat meidät huolellisesti ratikka nro kymppiin. Nousimme kyydistä ja varmistimme vielä oikean pysäkin joltain jätkältä bussipysäkillä. Hän ei puhunut tai ymmmärtänyt lähes lainkaan englantia, mutta neuvoi innoissaan parhaansa mukaan.

Löysimme tiemme oikealle pysäkille, oikeaan ratikkaan ja takaisin päämääräämme. Rautiksella joku nainen kyseli, josko saisi lippujamme lainaan, jos niissä vielä on aikaa (ei ollut kuin 2 min). Mielenkiintoista oli, että vanhempi nainen puhui tarvittaessa täydellistä englantia...

Lipuista puheen ollen: Aamulla  matkatessamme tupaten täynnä olevassa bussissa rautikselle, tuli joku pusakkatakkinen kalju iso mies bussiin ja tokaisi tylysti jotain meille puolaksi. Ajattelimme olevamme taas tiellä ja tunkeuduimme syvemmälle bussiin. Vähän ajan päästä mies tuli peräämme, esitti tarkastusvirkailijapassinsa ja pyysi nähdä tikettimme. Pettymys oli suuri kun tiketit löytyivätkin (pienen kaivelun jälkeen). Innokas turistien sakottaja oli tikettien oikeasta leimaamisesta niin hämillään, ettei tajunnut pyytää minua todistamaan olevani oikeutettu puolen hinnan lippuun (opiskelijat ja lapset).

Mutta palatakseni sitten taas ruoka-asioihin... Kiertelimme vanhassa kaupungissa etsien sopivaa ruokapaikkaa. Kaikki hyvältä vaikuttavat mestat olivat täynnä jonoksi asti ja tarjoilijat vaikuttivat melko ressaantuneilta. Lopulta löysime kivan ruokapubin rannasta. Musa oli taas hyvää (ja telkusta näkyi mainosuhkauksista huolimatta musavideoita eikä jalkapalloa). Söin tosi hyvän kreikkalaisen salaatin ja Jii söi pakastepizzalta maistuvan lätyn. Paikan tunnelma kuitenkin oli molempien mieleen.

Kreikkalaista sallaattia

Ruokailun jälkeen käppäilimme hotellille ja pakkasimme pikaisesti. Ilta oli venynyt aivan liian pitkäksi. Onneksi pääsin minäkin unten maille jo kympin jälkeen.

Nyt istun Turun matkiksella ja vartin päästä lähtee onnikka Jykylään. Lento meni jälleen tosi hyvin ja nopeasti. Lentäjä oli taas supertaitava ja ilma suosi meitä. Auringonnousu tervehti meitä ja oli ihana palata kotimaahan. Yhtäkkiä ihmiset tuntuivatkin kovin iloisilta ja avuliailta täällä XD

Ostin ensimmäisen viinapulloni
kentältä: pitäähän sitä vitriiniin
saada kultavettä!

Auringonnousu koneesta katsoen

Tervetuloa Turkuun

Hypättiin ykkösbussiin saatuamme laukut (kesti vain 10 min) ja vartin päästä oltiin matkiksella. Nyt lähden bussiin ja kotiin.

Muumipeikko vahti, että laukkujen
nouto sujui sutjakkaasti

Seuraavaa seikkailua odottaen!

Kotona paras, mutta matkallakin mukavaa

Lost in Gdansk part 2/3

Täyttä latinaa
@ vuode
ti 11.10.2016 klo 23:08

Väsyttää pitkä päivä ja kättä kramppaa 12 postikortin kirjottamisen jälkeen. Koitetaan kuitenkin vielä muutama sana kirjottaa tännekin.

Koko päivä on ollut täyttä latinaa, hepreaa ja siansaksaa. Olemme oppineet, ettei täällä juuri kukaan puhu tai ymmärrä lähes mitään muuta kieltä kuin puolaa - ei edes perus palvelupaikoissa, kuten paikallisen matkahuollon pisteellä tai turistikaupoissa tai nähtävyyksillä. Onneksi on kehonkieli ja terävät hoksottimet.

Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta

Lapsuudenmuistoja

Aamulla heräsimme aikaisin, katsoimme dubattuja lastenohjelmia (Scooby-Doo ja Duck Tales), meikkasimme ja söimme aamupalan, jonka jälkeen kävin noutamassa meille eväitä 600 metrin päässä sijaitsevasta Lidlistä. Sitten suuntasimme rautatieasemalle, jonka läheisyydessä pitäisi sijaita bussiasema. Sitä bussiasemaa siinä sitten etsittiin aikamme ja kyselimme neuvoja sen sijainnista ja lipunostokäytännöistä mm. bussilippuinfosta rautatieaseman tunnelista. Vastaukseksi infotäti puisti päätään ja kirjoitti lappuun SK12 (vai olikohan SK14). No, enivei - kumpikaan SK ei sanonut meille mitään.

Lopulta selvitimme omin päin, että bussiasema on rautatieaseman takana ja sinne pääsee rautatien alta kulkevaa tunnelia pitkin. Tunnelissa on muuten tajuttoman ihanan näköisiä leivoskojuja - kannattaa siis varata aikaa ja käteistä siellä kulkemiseen.

Onnibussi haikaralla

Bussiasemalla ei ollut kun tajuton määrä paikallaan olevia busseja, eikä opasteita. Onnistuin selvittämään parilta tauolla olevalta kuskilta, että linja 870 Stutthofiin lähtee laiturilta 2 ja lipun voi ostaa kuskilta. Olimme ajoissa pysäkillä, jolta lähtee linja-auto aina vartin yli tasatunnin määränpäähämme - paitsi ettei lähtenyt. Venasimme reilun puoli tuntia bussia, joka kuulemma oli myöhässä. Päätimme luovuttaa, sillä emme olisi ehtineet viettää kuin alle kaksi tuntia määränpäässämme - uusi yritys huomenna.

Joku hemmo

Hemmo ja pulu

Ehana talo

Ehana katto

"Pieniä astrologiaviittauksia siellä sun täällä"

Päätimme lohdutukseksi mennä jätskille Hard Rock Caféseen. Siellä otimme hot fudge brownie -jätskiannoksen ja porkkanakakkua. Jälkimmäinen oli ihan ookoo ja eka parhautta. Herkkujen jälkeen ostimme samanlaiset HRC collaripaidat alennusmyynnistä. Ne on täydelliset!

HRC Gdansk

Nami nami nami

Sitten kävimme ostamassa postikortteja ja turistikrääsää ja tuliaisia. Tämän jälkeen jatkoimme hyvin alkanutta ruokarumbaa. Menimme eilen näkemäämme satamaravintolaan, joka toimi myös baarina. Paikka on aivan ihana kaikin tavoin ja siellä olisi upea järjestää vaikka hääjuhlat! Sisustus, ruoka ja tunnelma oli kaikki aivan huippua. Hinnatkin olivat edulliset ainakin suomalaisen näkökulmasta (syötiin yhteensä 25 euron edestä).  Täällä myös osataan valmistaa kalaa ja sitä tarjotaan vähimmillään 300 gr per annos.

Peruskuja

Kuul katukyltti

Lisää pienoismalleja

Puluja ja hullu heppa

"I like big butts!"

Lisää hienoa arkkitehtuuria

Kukkakauppoja

Grillattua lohta ja perunamuussia - Lecker!

Ruokailun jälkeen istuimme höpöttelemässä ravintolassa kunnes oli aika siirtyä Marian kirkon Jumalanpalvelukseen. Kävimme itseasiassa kirkossa jo aiemmin matkallamme HRC:hen. Vierailimme myös pienemmässä, mutta vanhemmassa Katariinan kirkossa (vuodelta 1100 jotain, saanut hittiä 1945 ja peruskorjattu nykyiseen loistoonsa). Marian kirkko on upea. Kiipesin yli 400 askelmaa kirkon tornin katolle, josta näkee koko Gdanskin ja hyvänäköiset enemmänkin =P Kiersin myös koko kirkon kaikki avoimet tilat. Paljon upeita ja erikoisiakin taideteoksia siellä. Näistä mainittakoon valtava seinänkorkuinen astrologinen kalenteri ja pieni huone alttarillla, joka oli hyvin merihenkinen modernilla ja mielenkiintoisella tavalla.

Turisteilta suljettu Katariinan kirkko

"Kymmenen porrasta ylöspäin..."

Tornissa

Gdanskia yli 400 porrasaskelman korkeudesta

Lisää Gdanskia

Merimiesten alttari

Enkeleitä

Alttari

Astrologinen seinähommeli

Pienoismalli Marian kirkosta

  
Eniveis. Oli siis kello kuuden messu ja meidän piti vakuuttaa kirkon henkilökunta siitä, että osallistuisimme messuun ihmisinä emmekä turisteina. Messu olikin sitten mielenkiintoinen 35 minuutin tapahtuma, jossa oli paljon veisausta, vaatteiden vaihtoa, kyykkyjumppaa, ehtoollinen (leipä seurakunnalle ja viini papille) ja lämmintä yhteishenkeä. Ymmärrän Lutheria monessakin asiassa, kun katselin pientä ihmisjoukkoa Euroopan suurimmassa tiiliskivikirkossa (seurakuntalaisia paikalla noin 30), jonka alttarikoriste oli kullattu ja muutenkin tila supertäynnä kaikkea hienoa taidetta. Kuuntelin puolankielistä höpötystä, josta ei saanut mitään tolkkua ja mietin, että tämmönen fiilis lienee ollut aikoinaan latinankielistä saarnaa kuunnellessa. Oli kuitenkin upea elämys osallistua messuun - suosittelen lämpimästi.

Messun jälkeen pyörimme viisi kierrosta (15 min) maailmanpyörässä ja katselimme valaistua Gdanskia vanhan Britney Spearsin ja Didon musan soidessa taustalla.

Maailmanpyörä

Tämän jälkeen käppäilimme hotellille kirjoittamaan postikortteja. Siinä meni kivasti koko ilta. Nyt kello on jo paljon ja voisi mennä nukkumaan. Huomenna yritetään ehtiä bussiin kohti Stutthofia, joka lähtee klo 10:15 bussiasemalta.

Nyt nati nati <3

Öinen Gdansk

Muutama hassu tapaus:
1. Oltiin nousemassa bussiin lentokentällä, kun ovet paukahti kiinni minun nenän edessä Jessin ehdittyä sisäpuolelle. Onnexi saatiin ovet auki ja pääsin sisään. Bussi tosin lähti heti hullulla vauhdilla liikenteeseen. Onnexi muut bussireissut on olleet rauhallisempia. Tämä oli myös se bussi, joka vei meitä 20 km väärään suuntaan saavuttuamme Gdanskiin.
2. Ostin maiharit, jätin ne jalkaan. Myyjä tarjosi pussia, sanoin etten tarvitse kunnes Jessi tajusi, että vanhat, märät ja rikkinäiset kenkäni voisi kuljettaa siinä pois liikkeestä. Olin unohtanut vanhat popot keskelle pikkuliikkeen lattiaa, kun innostuin niin paljon uusista saappaista.
3. Kalaravintolasta tuli kiire lähtö messuun aikataulusyistä ja menimme maksamaan tiskille. Maksettiin ja tajuttiin, että voisi tippiäkin jättää. Kaivettiin siinä kuvetta ja koska tarjoilijamme oli vielä siinä meidän vieressä (ja tippi pitää aina salamyhkäisesti jättää), niin työnsin rahat hänelle tiskiä pitkin muka salamyhkäisesti ja huomaamatta. Myyjän ilme oli säikähtänyt. Ajatteli varmaan, että pyytäisimme jotain palvelusta. Nauraen sitten selitimme että kyseessä on vain tippi. Ei ihme, että likka hämmästeli, sillä annoimme ika ison tipin (huomaamatta, kun eihän viitisen euron tippi ole summa eikä mikään Suomessa).
4. Jii osti tupakkakaupasta röökiä. Myyjämies ei puhunut englantia niin kuin Jii, vaan vastasi kaikkeen puolaksi. Nämä kuitenkin vaikuttivat ymmärtävän toisiaan. Välillä tulee mietittyä onko tämä edes kieli mitä nää puhuu, kun myyjäkin sanoi hinnaksi "sössösöö" XD
5. En ole kovin pyhimysihminen, mutta kansainvälisen tyttöjenpäivän kunniaksi sytytin naispyhimys Marian eteen Marian kirkossa kynttilän maailman kaikille naisille. We go Girls!