Musavideoiluu

Tulipas tuossa marraskuussa osallistuttua myös musavideon tekoon. Suurimmat henk koht kiitokset kuuluu Anssille ja Raulille <3 ja tietenkin Turmion Kätilöille. Oli aika huikee viikonloppu, oli märkää, kylymää sekä ankeeta ja silti ihan huippua!

Annetaan videon puhua puolestaan - enjoy!

Graduilua

Päätin tuossa viime vuonna jatkaa opiskelua ja aloitin Taidekasvatuksen maisteriopinnot. Tämän vuoden alussa saimme luokattareni kanssa päihimme ajatuksen yhteisgradun tekemisestä. Sitä olemmekin enenevissä määrin tässä ajan edetessä tehneet. Ja kun aika käy vähiin, niin vauhti myös kiihtyy. Ensi keväänä olisi tarkoitus valmistua, joten se on hopi hopi tytöt :)

Tässä linkki tuonne meitsien blogiin, jossa kerromme enemmän tai vähemmän epäselvästi gradustamme ja sen (voitto)kulusta :D

Kuka on tämä salaperäinen nainen? 

Se selvii meitsien gradublogista!

Joulukalenteri

Viimeisimmästä päivityksestä on kulunut aikalailla tasan kuukausi. Tämä johtunee siitä, että allekirjoittanut on ollut mukana niin monessa. Alunperinhän tarkoituksena oli osallistua vain yhteen proggikseen tänä syksynä - mutta kuinka tässä näin taas kävikään...

Yksi projekti, johon osallistuin, oli tämmöinen vähän erilainen joulukalenteri. Olin puvustusvastaavana ja taisin vähän ahterianikin käydä kameran edessä vilauttamassa. Joulukalenteri on Cutline -nimisen firman kädenjälkeä ja tähän kalenteriin liittyy kans hubaisa skaba. Suosittelen seuraamaan, mä ainakin seuraan :)

Cutlinen Joulumysteeri-joulukalenterin löydät niitten FB-sivuilta, eli pääset sinne esim. tästä. 

Pyrin pian päivittelemään mitä muuta sitä on tullut tehtyä!

Bis bald!

Pakomatka Pohjoiseen, osa IX: Koti häämöttää jo

2.9.2015 @ Onnibussi in the Middle of Nowhere

Tänään heräsin aamulla hyvin levänneenä ja söin runsaan aamiaisen - ja vitut. Valvoin koko yön uusien saksalaisten kamujeni kanssa kentällä. Olin iloinen, että he jaksoivat pitää minulle seuraa. He siirtyivät toiselle puolelle puoli kuuden aikaan kun heidän lentonsa lähti 6:10. Vaihdoimme hieman yhteystietoja, jotta voidaan vaikka suunnitella seuraavaa Islanninreissua yhdessä ;P

Siirryin jättämään laukkuani drop-offiin. Jonotettuani puoli tuntia olin vihdoin liukuhihnalla, josta laiska virkailija ohjasi minut toiselle puolelle pientä terminaalia. Rinkka määritellään siellä oudon malliseksi laukuksi, joka tulee pudottaa toiseen paikkaan. Menin sitten sinne jonottamaan toiseksi puoleksi tunniksi. Toiset olivat niin onnekkaita, että saivat sekaannuksen takia jonotella molempiin jonoihin useampaan kertaan!

Kun olin päässyt rinkasta eroon, pääsin jonottamaan turvatarkastukseen ja sen jälkeen kävelemään piiiiiitkän matkan portille. Kentän yläkerta oli moninkertainen alakertaan verrattuna - kreisiä. Siinä sitten taas jonotettiin lentokoneeseen. Koneeseen istumaan päästyäni simahdin aikalailla heti. Icelandairilla olisi ollut monta hyvää leffaa katsottavaksi, mutta kun ei pysty niin ei pysty. Tarjonnassa oli mm. Titanic ja Hobitti.

Vantaalla hyppäsin sitten bussiin ja ajoin steissille, jonne droppasin kamani ja näin ystävääni V:tä makkaratalolla. Kävimme Puttesilla pizzalla ja etsimässä poikaystävälleni vuosilahjaa. Mukaan tarttui Reinot ^^

Puttesi

Sitten suuntasinkin Onnibussille ja matkalla ollaan. Nukahdin tuossa kuunnellen Let it go:ta. Olin hieman sekasin missä maassa ollaan kun heräsin =) Enää puoli tuntia matkaa jäljellä. On ilo palata kotiin. Tosin, kyllä tässä seuraavaa reissua jo suunnitellaan...

Until then!

Pakomatka Pohjoiseen, osa VIII: Tiet eroavat

@ Keflavik Airport

Nyt ollaan loppusuoralla. O:n lento on noin tunnin päästä ja minun lentoni 8 tunnin päästä. Aion viettää viimeisen Islannin yöni lentokentällä. Onnistuin jo sopimaan treffit viiden jätkän kanssa, jotka pelaavat 7 wondersia - nais.

Aamulla kävimme ostamassa leipomosta herkkuaamupalaa: Minulle cokista pizzan ja wienerleivoksen kanssa ja O:lle marenkikaakkua ja kahavia. Sitten pakkasin kamat rinkkaan ja suuntasin bussille.

Aamupalax pizzaa ja cokista...

Aamubussi Reykjavikiin...

Bussimatka kesti kympistä viiteen. Matkalla katselin maisemia ja kuuntelin musiikkia. Taisin siinä vähän torkahtaakin. Vatnsdalurin kohdalla koin suurta kiusausta pysäyttää bussi ja hypätä kyydistä.

Palasin kuitenkin Reykjavikiin, Mjoddiin, jossa vaihdoin bussia BSI:lle. Siellä sitten tavattiin O:n kanssa, joka oli lentänyt viereiselle kentälle. Mukava lentoemo oli heittänyt hänet BSI:lle. Siitä suuntasimme sitten kamojemme kanssa Downtowniin. Reykjavikikin on aivan ihana kaupunki, kotoisa ja kaunis.

Bubbles!

Gimme a high 5!

Kävimme jätskillä - tottakai (daim + bounty-jätskiä). Sen jälkeen etsimme ruokapaikkaa. Päädyimme Islannin vanhimpaan kahvila-ravintolaan. Siellä söimme juustohampparit ranujen kanssa - ja oli hyvää! Henkilökuntakin oli oikein mukavata.

Jädee!

Peliliike!

Hey there!

Peace!

Tästä sisään!

Kesä!

Tämän jälkeen suutasimme BSI:lle ja siitä suoraan lentokentälle Keflavikiin. O vei laukkunsa ja istuimme hetken odottamassa hänen lentoaan. Joogasimme ja venyttelimme myös vähän. Sitten O:n oli aika lähteä.

Kun O oli lähtenyt, siirryin poikain kanssa pelaamaan 7 wondersia. Jätkät ovat Saksan Dresdenistä. Meillä on ollut oikein mukavaa ja he pitävät minulle seuraa ainakin aamuneljään. Kello on nyt kahden.

Pakomatka Pohjoiseen, osa VII: Nyt ei ole kaikki muumit laaksossa

31.8.-1.9.2015 @ Sänky

Tänään on ollut touhupäivä. Herättyämme alettiin pian siivoilemaan taloa vaellusvieraita varten. Minäkin parhaani mukaan auttelin pyyhkimällä pölyjä ja petaamalla sänkyjä.

Puoli yhden aikaan hyvästelimme talon väen ja P lähti kuskaamaan meitä Blönduósin linja-autopysäkille. Hyvästit kaikkien kanssa olivat haikeat, varsinkin P:n hyvästeleminen tuntui pahalta. Onneksi meillä tuli kiirus bussiin, niin ei tarvinnut liikaa haikeilla.

Bussimatka meni kivasti upeita maisemia ihaillen. Ja ilmahan oli taas aivan upea. En usko enää yhtään juttua siitä, että Islanti on kylymä, tuulinen ja sateinen maa.

Olimme erittäin tyytyväisiä päätökseemme tulla Akureyriin. Tämä on todella kotoisa, vieraanvarainen ja lämmin kaupunki. Löysimme heti hostelille, joka on vain parin sadan metrin päässä pysäkistä, joka sijaitsee Hofilla, ja aivan keskustassa. Huoneemme on erittäin kiva ja sopivan kokoinen.

Hof ja vaaleansininen taivas

Saavuttuamme ja tavarat levälleen heitettyämme suuntasimme ruokajahtiin. Kävimme matkan päässä sijaitsevassa Nettossa ostamassa hieman pöperöä. Samalla reissulla hoitui tuliaisten osto edullisemmin - kun herkkujahan kaikki eniten arvostavat ;)

Täällä osataan tehdä hienoa katutaidetta

Mäki

Maisemia ylemmältä kadulta

Täällä siis oikeesti osataan tehdä katutaidetta

Olen kantanut mukanani paria purkkia tonnikalaa Suomesta saakka. Nyt oli aika syödä toinen bageleiden (kringla, jossa mausteena kumina) ja kirsikkatomaattejen kanssa. O kävi hakemassa itselleen take away -annoksen paikallisesta fish and chips -paikasta. Annos oli traditionell plokkari, eli muussattua pottua, kalaa ja sipulia voin ja leivän kanssa. Söimme eväät keskusaukiolla pihalla.

Tämän jälkeen suuntasimme Isbudiniin, paikallisen jätskivalmistajan jätskibaariin. Tarjolla oli runsaasti erilaisia jätskejä, sorbetteja ja lisukkeita. Otin konfekti-, bananasplit- ja suolapähkinäjätskiä sekä kuuman kaakaon. O otti kookos- ja karamellicapuccinojätskiä kuumalla kinuskikastikkeella ja lisäksi kahvin. Juomat olivat pettymys, mutta jätskit lähes yhtä hyviä kuin Suomessa.

Jäätelöö!

Istuimme varmaan tunnin baarissa herkutellen ja fiilistellen ysärimusaa videoineen, jota siellä telkkarista tuli. Innostuimme välillä hieman laulamaan ja jopa tanssimaan. Onneksi olimme miltei ainoita asiakkaita, jotka jäivät syömään annoksiaan paikan päälle. Saimme myös toimia ritareina, kun pelastimme myyjätytöt ampiaisen hyökkäykseltä ajamalla jäljimmäisen pihalle. Hauskasti sattui myös soimaan Vanilla Icen Ice Ice Baby kun olimme viimeistelemässä jätskiannoksia jätskibaarissa - Saatettiin hieman hirnahdella hauskuudesta.

Ice ice Baby!

Syötyämme palasimme hostellille, jonne O jäi lepäämään. Minä puin lämpimästi ylleni ja lähdin yksin ulos seikkailemaan. Kiertelin tunnelmallisesti valaistussa botaanisessa puutarhassa. Kiersin koko vanhan kaupungin, joka on aiemmin ollu ihan satamassa veden ollessa korkeammalla. Tsekkasin lentokentän vieressä kun kone nousi korkeuksiin keskellä kanaalia sijaitsevalta kiitoradalta. Nousin ylös vuoritietä, joka johti hämyiselle, kirkkaan ristin valaisemalle hautuumaalle, laskeuduin vanhaa kujaa pitkin rantaan ja kuljin satamaan.

Ihan perustalo

Joku hieno patsas hienosta tyypistä, 

joka kantaa lastaan ja puolalastonta 

vaimoaan - en kyllä tiedä miksi.

Lystikäs puutarha

Lystikäs penkki

Akureyrin vanhimpia puutaloja

- huomaa puukatto!

"Illan värivalot syttyy ja kaikilla on hauskaa"

Vanaha kaupunki

Vanahoja taloja

Läheltä lentokenttää

Timanttinen tsiigausaukko ft. Hämis

Paluumatkalla hostellille törmäsin vastaanottovirkailijaamme. Hän odotti vieraan saapumista pubin ulkopuolella ja pyysi minuakin kanssaan drinksulle. Kieltäydyin kohteliaasti ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Mies on muuttanut tänne ex-vaimonsa kanssa Englannista. Hän asuu Reykjavikissa, mutta on täällä väliaikaisesti töissä. Hän kertoili pojastan ja siitä, että on tämän takia jäänyt tänne. Hän sanoi tahtovansa olla puhelinsoiton, eikä usean maan, päässä. Omistautunut isä kertoi kuinka kurjaa oli kerran kun hän oli Englannissa käymässä ja tarhassa oltiin pelattu jalkapalloa poikien ja isien kesken ja kaikkien muiden isit olivat olleet paikalla. Hyvitksenä hän oli ensi kerralla ensimmäinen maalintekjä ja lopuksi läpäisemätön maalivahti (koska englantilaisena hän on tietenkin pelannut tuota paikkaa ihan kunnon joukkueessakin). Siinä vaiheessa kun mies alkoi mainostaa olevansa sinkku, lähdin hostellille. Tämä herra tosin oli huomattavasti kohteliaampi kuin lipevä ranskalainen conciergemme pari vuotta takaperin.

Taxifirman pytingin seinää

Pakko vielä mainostaa kuinka tuuria meillä on ollut ilmojen kanssa: koska on ollut selkeää, olemme myös saaneet ihailla kaunista täysikuuta. Ikäväksemme Revontulet on jäänyt näkemättä...

Saavuttuani hostellille kävin kuumassa suihkussa ja suunnittelimme sotaplääniä huomiselle. O on sen verran kipeä, että hän päätti ottaa lentomatkan pitkän bussireissun sijaan. Minä aijon ottaa bussin ja ihailla maisemia ajaessamma koko länsirannikon halki.

Tämä on kyllä ollut sokerinhuuruinen päivä. Emme ole juurikaan sokeripitoista ruokaa syöneet aikaisemmin tällä reissulla, mutta nyt vedimme kunnon herkkuöverit. Ostin jopa cokista! (Limsa on muuten täällä puolet halvempaa kuin Suomessa). Muitakin karkkipöhnässä olevia tuli vastaamme kun palasimme hostellillemme jätskibaarin jälkeen: Kaiksi pikkupoikaa (maybe 8 wee) ajeli pyörillä keskusaukiolla meidän ympäri. He nostelivat paitojaan ja huutelivat meille "Sexy lady!". Olimme niin confused, ettemme osaanneet sanoa mitään, vaan kävelimme hostellille ihmetellen "what did just happen?" Kreisejä nää islantilaiset.

Nyt tuli niin pitkä teksti, että kaikkien muiden lihassärkyjen joukkoon tulee vielä kyynärvarsi- ja kämmenlihasten hellyys. Tämä lomareissu on kyllä menny niin mönkään kun kaikessa hötäkässä on tainnut muutama kilo ja sentti karista.

Vielä muutaman postikortin kirjoitus ja sitten nukkumaan. Nättiä yötä!

Pakomatka Pohjoiseen VI: Kiipeilyä ja Kengitystä

30.8.2015 @ Olkkari

Tämä päivä lähti käyntiin aamupalalla, kuten tavallisesti. Ulkona oli superhyvä ilma, + 12'C, eikä yhtään tuulta. Lähdimmekin sitten P:n kanssa kahdestaan kiipeilemään vesiputoukselle, jonka nimi on "Kusivesi", tai ainakin lempinimi.

Pissiputous

Kiivettiin ylös hurjan näköistä kanjonia ja kyllä hirvitti! Kerran meinasi ote ikävästi livetä, mutta siitä selvittiin. Kun oltiin päästy ylös, eli noin puoleen väliin putousta, istuimme alas ihailemaan maisemia - ja kuten todettu, niin tämä on todella kaunis laakso.

Laakso

Kun oli aika palata takaisin, kysyin P:ltä mitä kautta mennään, että mennäänhän me jotain muuta reittiä takaisin kuin sitä kamalaa kanjonia. P sitten hymyillen alkoi laskeutua kanjonia ja sanoi sen olevan nopein ja helpoin reitti. Minä siihen sitten kirosin ja hoin etten varmana mene siitä alas. Hoin samaa mantraa vielä ku olin kanjonin pohjalla. I did it! Kiipeilyn jälkeen tärisin jännityksestä - niin fyysisestä kuin henkisestäkin.

Yhä ylös yrittää...

Palasimme farmille, missä hypättiin autoon ja käytiin lainaamassa naapureilta heppoja, sillä täällä on ensi viikolla luvassa parikin isoa vaellusta. Sitten palasimme talleille ajamaan heppoja laitumelta toiselle.

Gandalfin hepat laitumella ja poni piilossa

Ulkoilun jälkeen taas syötiin. Täällä on tullut syötyä ihan tajuttomasti ja silti kilot karisee kuin itsestään. Kaiken temmellyksen välissä ehdin värjätä O:n hiuksetkin (joista piti tulla pinkit, mutta päätyivätkin oransseiksi). Sitten lähdettiin takaisin pissiputoukselle...

Ihan vaan joku random pikkuputous

Juomatauko

Tarkoituksena oli kävellä loivaa rinnettä ylös putoukselle. Matka kuitenkin tyssäsi ennen aikojaan, kun O ei jaksanut ja pimeys alkoi hiipiä laaksoon. Palasimme siis yhdessä takaisin alas - nimittäin ketään ei jätetä täällä yksin!

Saavuttuamme kotiin saimme tytöt takaisin. He olivat olleet Reykjavikissa shoppailemassa ruokaa tuleville viikoille. Siinä menikin ilta sitten kivasti ruokakasseja purkaessa ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa.

Kohta voisi nukkumista harkita, sillä huomenna on suuntana Akureyri!

Pakomatka Pohjoiseen, osa V: Vesiputouksia ja soundtrackejä

29.8.2015 @ Olkkari

Tänään lähti suurin osa porukasta Reykjavikiin ostos- ja turistireissulle. Jäimme tänne P:n ja O:n kanssa. Naapuritalossa tosin asuu paikan boss perheineen.

Päivämme alkoi ajamalla hepat tallin aitaukseen. Siitä erottelimme lainahevoset ja boss teki niille pedikyyrin. On nuo kaverit vaan niin ihania! Lisäksi sain jälleen uuden koirakamun naapurista. Mä pakahdun tästä söpöydestä!

"It always feels like somebody's watching me"

Hauva!

"Voisitko hei vähän? Just tosta, joo.. just..."

"Behind blue eyes"

Sen jälkeen syötiin, pukeuduttiin lämpimästi ja lähdettiin vesiputouksia katsomaan. Laakson päädyssä on 9 km pitkä reitti, jonka varrella on 11 isompaa vesiputousta, jotka tuovat veden laaksoa halkovaan jokeen.

Murtunut silta

Yhdentoista vesiputouksen reitti

!!!

!!!!

!!!!!

!!!!!!

Kuljimme rantaa pitkin, mikä kuulostaa helpommalta kuin todellisuudessa oli. Aurinko paistoi ja kaikkialla oli niin kaunista! Tämä on aikalailla paratiisi. Kun tuli jano, joimme puhdasta vettä pienistä putouksista - maukasta!

!!!!!!!

!!!!!!!!!

!!!!!!!!!

Olimme lähes ensimmäisellä isolla putouksella kun reitti kävi vaikeammaksi. Kapusimme sitten ylös pitkän matkan palataksemme lampaiden laidunmaiden poikki autolle ja sitten "kotiin".

Ja tätä rinnettä kivuttiin ylös - missä rinne?

Palattuamme takaisin P löysi vohveliseoksen ja O teki meille herkkuvohveleita, sekä suolaisia että makeita. Nyt on maha täynnä ja kiva olo.

Huomenna sitten lienee luvassa vuorikiipeilyä P:n kanssa kahdestaan. Vähän jännittää kun en ole aikaisemmin vuoria nähnytkään, mutta hyvin se varmasti menee :)

Mitään selitystä miksi tämä soi koko päivän päässä?

Ps. Kamerani päätti sanoa itsensä irti, joten kuvien laatu huononee minijärkkäritasosta omppukännytasoon.