Minä ja näyttelijätoverini olemme molemmat olleet kiusatun roolissa - kasvaneet ja selvinneet siitä. Kiusaajan asemaan asettautuminen oli todella kivuliasta. Tuntui äärettömän tuskaiselta haukkua kameraa huoraksi ja uhkailla sitä, vaikka olikin kuinka näytelty tilanne eikä se kamera uhostamme ollut moksiskaan. Jokaisen otoksen jälkeen halailimme ja pyytelimme anteeksi koko työryhmältä. Kuvauspaikalla oli todella raskas ilmapiiri, eikä siinä juurikaan hymyilyttänyt.
Tilanne sai palaamaan lapsuuteen ja nuoruuteen, niihin kipuihin ja tuskaiseen oloon. Jokaisen otoksen jälkeen sain kuitenkin olla onnellinen siitä, että niin kuin silloinkin, niin nytkin minulla on ympärillä rakastavia ja välittäviä ihmisiä, jotka ovat minut auttaneet tähän pisteeseen.
Kuvauksen jälkeen jäin miettimään sitä, että kuinka kiusaajat pärjäävät? Kiusattuna tiedän, että on vaikeaa ja kivuliasta koota itsensä palasista ja jatkaa eteenpäin. Uskon, että kiusaajilla on täysin sama tilanne itsensä kanssa. Koen olevani onnekas siitä, etten alistunut lyöjien puolelle vaan olin lyötävänä. Lyötävänä oleminen ja lyöty on kuitenkin kaksi eri asiaa - Minä jatkan eteenpäin ilman menneisyyden syyllistävää taakkaa.
Photo by Paula
