Lost in Gdansk part 1/3

Kiireiseen ja stressaavaan syksyyn mahtui yksi minilomakin. Käytiin Jiin kanssa pyörähtämässä vapaakaupunki Gdanskissa. Tässä kertomus siitä, kun kaksi (vähintäänkin mieleltään) blondia päästetään keskenään reissuun.



Vääriä valintoja ja advokaatteja

@ Hotelli

ma 10.10.2016 klo 19:58

Minä ja Jii aloitimme reissumme oikeastaan jo eilen. Jii tuli meille Jykylään bussilla. Teimme ruokaa ja sitten matkustimme onnikalla Turkuun. Turussa näimme Ceetä ja Ärrää kahvin ja hääsunnittelun merkeissä.

Matkalla hotelliimme vierailimme ostoksia tehden Suomen suurinta karkkivalikoimaa mainostavassa liikkessä. Haimme myös subia ja pizzaa iltaruoaksi ja aamupalaksi.

Omppuhotellissa oli melko erikoinen huoneenjakaja
- onks toi tanssitanko?

Tänään herätys oli jo kuuden aikaan. Pääsimme suunnitellusti bussilla lentokentälle. Meillä kaikki sujui kentällä ongelmitta - tuntui tosin taas siltä, että kaikilla muilla on vaikeeta: esim. jos saa olla vaan yksi laukku, joka kooltaan pitää olla pieni, niin et voi ottaa ilmaiseksi kahta iso laukkua koneeseen - hassua, että tämä tulee niin monelle yllätyksenä :O

No, kuitenkin. Päästiin koneeseen ja lento meni tosi hyvin - oli ehkä taitavin lentäjä, jonka kydissä olen ollut. Muutenkin voin tällä kokemuksella suositella Wizzairiä - mutkatonta, helppoa ,nopeaa ja halpaa.

Wizzair on myös loistava väritykseltään

Kaunis Turun saaristo aamuauringossa

Saavuimme sitten Gdanskiin ja tiesimme hypätä linjaan 210, joka vie vanhan kaupungin (eli the keskustan) tuntumaan. Paska mäihä vaan, että lähdettiin väärään suuntaan. Väärään suuntaan lähti toinenkin seurue, mutta he nousivat pian pois kyydistä. Me kuitenkin jatkoimme istumista ja maisemien ihailua noin 20 minuuttia. Lopulta nousimme kyydistä kun näimme apteekin ja tarkoituksenamme kuin oli alunperin aloittaa taipaleemme Gdanskissa apteekin kautta.

Apteekkiasioimisen jälkeen mentiin vastakkaisen tiepuolen pysäkille ihmettelemään, että "kui helekutissa" päästään keskustaan ja mikä edes on paikan "keskusta". Väännettiin siinä sitten englantia, puolaa, venäjää ja saksaa yhden paikallisen tädin ja kahden alkoholiinmenevän ukkelin kanssa. Lopulta ne päätti, että me ei jakseta odottaa seuraavaa 210-linjaa, vaan hypätään johkai linjaan, mistä pitää vaihtaa johonkin (ymmärrettiin, että spåraan) jossain. Me sitten mentiin.

Saatiin noustua pois kyydistä oikeassa paikassa (Oliwassa). On muuten tosi hieno paikka pieninine liikkeineen, kauniine rakennuksineen ja suurine puistoineen. Täältä onnistuimme jatkamaan matkaa spåralla oikeaan suuntaan (kiitos ukkelien, jotka lähes kädestäpitäen meidät opastivat oikeaan paikkaan).

Noustiin kyydistä "liian aikaisin" ostarille nimeltä Galeria Baltycka. Se on kaikkien himoshoppaajien ja merkkiuskollisten tyyppien must-stop-n-visit -mesta. Me tyydyimme saksankieliseen karttaan ja italialaiseen jäätelöön. Ja juu - mulla on kunnon saksavillitys, kun eilen luin, että moni puhuu täällä saksaa, sillä kaupunki on vasta seitsemisenkymmentä vuotta ollut olematta osa sitä.

Siinä sitten mussutettin jätskii ja tehtiin sotasuunnitelmia ja selviteltiin missä ihmeessä tällä hetkellä ollaan. Päädyttiin hiljalleen siirtyä spåralinjalle 9 ja suunnata hotellille, kun check-in -aikamme, kello 14, alkoi lähestyä.

Hotellimme naapuri muistutti, että sota-ajoista ei
ole pitkä aika

Päästiin ongelmitta majapaikkaamme Hotel Focukseen. Täällä on superihana respaneiti, joka vaihtoi maksutta meidät huoneeseen kahdella erillisellä sängyllä parisänkyhuoneen sijaan - Netissä hotellivarausta tehdessä homma olisi maksanut jonkin verran enemmän.

Huoneemme on tosi kiva ja muistuttaa Härmän kylpylän uudempia huoneita - oi tätä nostalgiaa! Tarkoitus oli vain nopeasti jättää kamat huoneeseen, mutta maan vetovoima veti meidät hetkeksi makoilemaan - tuli ihan tätiolo =P

Levättyämme lähdimme nälän ajamina keskustaaan etsimään Jiin etukäteen googlaamaa Casino Burgeria. Hotellilta on 2,5 kilometrin matka kylille. Matka kului joutuisan tuntuisesti, sillä ilma oli ennusteista huolimatta sateeton ja katseltavaa oli paljon. Löysimme ihan hyvin perille ja nautimme maittavan lounas/päivällisen viileässä ravintolassa. Söimme alkupalaksi uuniperunoita, jotka oli kuorrutettu pekonilla ja juustolla. Pääruoaksi otettiin molemmat Kentucky burgerit mangomajoneesilla. Oli todella hyvää ja hintaa yhteensä molemmilta alle 20 egee. Ei paha.

Uudelleenrakennettu Gdansk tarjoaa paljon
mielenkiintoista arkkitehtuuria, jossa itä ja 

länsi kohtaavat.

No nom nom!

Ruoan jälkeen päätimme, että molemmat tarvitsemme uudet kengät (mun oli litimärät ja rikki ja Jiin hiersi ja oli liian raskaat). Löysimme tiemme kolmikerroksiseen kauppahalliin, jossa oli pari aika mahtavaa kenkäkauppaa. Minä löysin nahkaiset maiharit (olleet etsinnässä jo vuosia) ja Jii valkoiset varrettomat tennarit. Oli ihanaa saada kuivat kengät jalkaan! Kiertelimme vielä hetken etsien Jiille neuletta, mutta sopivaa (tai sopivan hintaistaista) ei löytynyt.

Pulu sanoo, että kukkuu!

Street and Art

Vanhan kaupungin keskustaa

Gdanskin ykkösnähtävyys:
Neptunus

Tietoisku: Kerrotaan, että tyyppi suuttu ku sen lähteeseen heitettiin niin paljon kultakolikoita, että se sitten otti ja muutti veen viinaks, joka liuotti kultaa ja lähteestä tuli kultaviinalähde. Tästä sitten syntyi Gdanskin yksi ehdoton vientituote, jota pitää ostaa kaikille tuliaisiksi: kultahippuviina.

... ja Neptunuksen hullut hepat. 

Kaupungissa on paljon kauniita myyttisiä ja
mystisiä meriaiheisia koristeita.

Kierreltiin vielä hetken aikaa kylillä ja sitten mentiin kaupan kautta "kotiin". Parasta uusissa paikoissa on vierailla marketeissa. Niissä saa hyvän kuvan ihmisistä sekä heidän tavoistaan ja tottumuksistaan. Markettien lisäksi täällä näyttäisi olevan suosiossa kaikki liikkeet, jotka myy mitä sattuu: alkoholista rullaluistimiin, leegoista hiusväreihin ja lehdistä röökiin. Sellaisia pienenpieniä sekatavarakauppoja.

Myös pikkukiskat myyvät kaikkea

Kun tulimme hotellille nautimme kuumasta suihkusta ja iltapala(suklaa)sta. Katsoimme myös telkkarista huonosti dubattuja ohjelmia. Eräänkin leffan kaikki dubbaukset oli tehnyt sama monotinsella äänellä puhuva mies - ja taustalla kuului selkeästi alkuperäiset äänet.

Advokaatille maistuvaa suklaata...?

Tästä kirjoituksesta on jo nyt tullut tosi pitkä, mutta pakko vielä antaa vinkkiä muille Gdanskiin matkaaville: On hyvä tietää, että tämä kaupunki oikeastaan koostuu kolmesta kaupungista. Kolmoiskaupunkiin kuuluvat Gdansk, Gdynia ja Sopot. Gdansk tunnetaan ehkä paremmin nimellä Danzig - varsinkin Saksassa. Gdansk on itsessään aika pieni ja vanha kaupunki on sen sydän. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään pysäkkiä tai kylttiä, jossa lukee mitään keskustaan viittaavaa. Kartta on siis aika kova sana. Sen avulla navigoiminen on huomattavasti helpompaa.

Julkinen liikenne toimii täällä kuin unelma ja kaikki käyttävät sitä sekä omia jalkojaan liikkumiseen. Autolla ei ole kiva ajaa ruuhkassa, eikä mukulakivikaduilla. Tunnin voimassa oleva matkalippu on hinnaltaan alle euron ja opiskelijalle hinta on vielä puolet siitä... Lippuja voi ostaa automaateista haluamansa määrän etukäteen ja lippu astuu voimaan kun sen itse leimaat bussissa tai spårassa (junille on omat liput). Helppoa, nopeaa ja halpaa. 

Maisemia voi tsiigailla myös upeasta maailman-
pyörästä...

...tai jokiristeilyn myötä, esim.
tällä kuunarilla tai jollain muulla
vesipelillä.

Ja mitä tulee hintoihin: kaikella on sama numeraalinen hinta kuin Suomessa, paitsi että valuutta on zloty ja sen arvo on euroon nähden 4:1. Eli kaikki on vähintään neljä kertaa halvempaa. Täälläkin on kuitenkin kaavailtu siirtymistä euroon, joten kandee pitää kiirettä, mikäli mielii edullisille ostoksille!

Suoituimpien tuliaisten joukossa ovat kauniit
meripihkakorut

Nyt painaa väsy jo niin paljon, että Jii jo nukahti ja minun vuoroni voisi olla seuraavana.

Leijonaakin ihan väsyttää

Kauniita unia & huomiseen! <3

Tales from the North, part 10/10

Paluu @ Keflavik
ke 8.6.2016 klo 23:50

Istumme porttien luona kentällä. Piin boarding alkaa juuri. Minä saan vielä hetken odottaa.

Nukuimme hyvät yöunet guesthousessa ja nousimme vasta puol kympiltä, puoli tuntia ennen huoneen luovutusta. Lahjoitimme ylimääräiset safkat yömajaamme ja tsekkauduimme pihalle. Guesthousen omistajapariskunta oli koko ajan ystävällinen ja ihana. Heillä oli myös supersöpö beebe.

Astuimme ulos ja hämmästelimme kuumaa ilmaa matkallamme matkahuollolle, eli BSI:lle. tarkoituksenamme oli jättää tavarat sinne päiväxi säilöön, mutta se on melko tyyristä hommaa. Onnexemme Ässä tuli pelastamaan meidät. Hän nouti meidät ja tavaramme kotiinsa, jossa hän asuu matkaopas-äitinsä kanssa.

Istuimme jonkin aikaa hänen luonaan tutustuen hänen loputyöhönsä ja muuten vaan hengaten. Taisin pienet torkutkin siinä ottaa. Minusta tuntuu, että taidan tässä lähipäivinä nukkua aika paljon...

Iltapäivällä lähdimme uimaan Ässän kodin lähistöllä sijaitsevaan uimalaan. Viihdyimme altaalla pitkään ja nautimme sään viilenemisestä kuumissa altaissa.

Upeaa katutaidetta Ässän takapihalla

... ja lisää

Tämän talon paikkauskin on kuin taideteos

On täällä myös "harjoittelijoiden" katutaidetta

Ja leikkipuistot ovat samanlaisia kuin Suomessakin

Uinnin jälkeen tarkoituksemme oli käydä syömässä yliopiston kellariravintolassa, mutta se oli juuri tänään kiinni! Jatkoimme siis matkaamme kävellen keskustaan. Oli kivaa kävellä puistojen halki ja katsella maisemia.

En ole käynyt Amsterdamissa tai Köpiksessä,
mutta tässä on jotain samaa fiilistä.

Reykjavik on Hattivattikaupunki

Lintujen valtaamat kadut

Amrikkalaista vaikutelmaa?

Päädyimme syömään "Pikajuna" -nimiseen intialaiseen ravintolaan. Otimme Piin kanssa lounaslautaset, joissa oli vähän kaikkea sekä herkullisen herkulliset bataattiranut. Itse otin lisäxi juotavaxi todella hyvää appelsiinilimonaatia.

Täälläkin hieno sisustus

Jälleen ihan parasta ruokaa!

Syönnin jälkeen kävimme postissa ostamassa lisää postimerkkejä minun kortteihini (joita oli yhteensä toista kymmentä) ja Pii lähetti täältä ainoan korttinsa. Tämän jälkeen Pii ja Ässä nauttivat kaffeet Kaffittaressa.

Olisi pitänyt hyödyntää
mahdollisuus postittaa joulu-
lahjatoiveet myös Islannin
Joulupukeille.

Sitten alkoi armoton tuliaisten hankkiminen. Kävimme ensin luontaistuote/terveyskaupassa, josta ostimme rasvoja ja pesuaineita. Tämän jälkeen ostin Bonuksesta reilun kasan suklaa- ja lakritsiherkkuja. Kävimme myös pyörähtämässä levy- ja peliantikvariaatissa sekä suklaakaupassa. Kuvasimme siinä lomassa paljon graffittitöitä, joita täällä näkyy paljon katukuvassa.

Ihan pääkadulla sijaitseva kämppä

Hox hox poijat!

Myyttistä seinää

Kivemman näköinen rakennustyömaa

Jopa katutolpat on kivemman
näkösii täällä

Levykauppa

No, ihan muuten vaan kuva

Jatkumo

"Harrastajataidetta"

America?

Kuka jätti siipensä sivukujalle?

Sinkkuhanskoja ja -lapasia.

Liikkeet alkoivat menemään kiinni, mutta löysimmepä loistavan paikan missä tuhlata viimeiset kruunumme: Vanhan hyvän ajan Arcade-hallin! Pelasimme monta erää Mortal Kombatia muuten tyhjässä tilassa: ihan huippua!

Let the game begin!

Sitten olikin aika suunnata takaisin Ässän luo. Matkalla kävimme katsastamassa aivan ihastuttavan kaupan. Sieltä löytyi IHAN kaikkea, erikoistuotteista tuorelihatiskiin. Kyseessä on perheyritys, jota näköjään pyöritetään suurella intohimolla.

Matkalla oli kissa, jota ei kiinnosta

Ja Tim Burton -henkinen leikkimökki

Ja itsenäinen koira

Ja sen kivan kaupan mainosseinä - joo, murica.

Kaupan vieressä sijaitsee Isbudin, josta haimme jätskit. Otin pehmissekoituksen maapähkinävoilla sekä snickers- ja bountypaloilla. Oli tosi hyvää, mutta pieninkin kuppi oli valtava: Amerikkakoot ovat käytössä Islannissa.

Mun pikkupehmissekoitus ja Piin pelkkä pehmis

Ässän luona pakkasimme tuliaiset laukkuihin ja valmistauduimme lähtöön. Ihana Ässä kyyditsi meidät BSI:lle, missä hänet hyvästelimme ja hyppäsimme Flybusiin ja karautimme kentälle.

Kentällä oli muutamia vastoinkäymisiä, kun passi ei kelvannut check-inissä (itserekisteröityminen). Onnexi sain kaivettua esiin varausnumeron ja sain lippuni (jota aikaisemmin laitteen mukaan ei ollut olemassakaan). Pii ei myöskään saanut boarding passiaan ekalla kirjautumiskerralla. Onnexi laukkudroppaus ja turvatarkastus meni helposti ja nopeasti. Nesteet unohdettiin laukkuun, eikä passeja tarttenu näyttää ja heittämällä meni silti läpi.

Lentokentän kattotaidetta

Piin boarding ei oikein etene ja mun alkaa just. Koneessa aijon ottaa sopivat nokoset ja toivon tasaisia lentoja. Pelkona turbulenssia, sillä ulukona nimittäin sataa ja on pimeää ekaa kertaa tällä reissulla.

To be continued koneen laskeuduttua... 

Later on @ Onnibussi on my way 2 Jkl

Lento ei ollut kovin ihana kokemus, sillä pilviä, turbulenssia ja rääkyvää kakaraa ei edes keskikesän aurinko pelastanut. Tosin, minulla oli ihanimmat istuintoverit. He olivat Islannin kautta tulossa Minneapoliksesta Suomeen sukutapaamiseen. Emme kovin pitkälle ehtineet omissa tutkimuksissamme, mutta pariskunnan miehen isän isovanhemmilla oli sama sukunimi kuin minulla...

Kello on jotain kahen paikkeilla yöllä ja aurinko
on alimmillaan ja ilma pimeimmillään.

Epätasaisen laskun jälkeen otin junan Hesaan, missä pyörin iltapäivään saakka - lähinnä päivittäen nettikuulumisia. Kävin myös torilla syömässä valtavankokoisesta kalalautasesta osan ja ostamassa kirsikoita. Lopuxi Vee tuli vielä saattamaan minut bussille.

Se seikkailu oli nyt sitten siinä: Vielä pari tuntia bussia kotiin. Aika kulunee nukkuen. 

Uusia sekkailuja odotellen...

X O X O