Pakomatka Pohjoiseen, osa V: Vesiputouksia ja soundtrackejä

29.8.2015 @ Olkkari

Tänään lähti suurin osa porukasta Reykjavikiin ostos- ja turistireissulle. Jäimme tänne P:n ja O:n kanssa. Naapuritalossa tosin asuu paikan boss perheineen.

Päivämme alkoi ajamalla hepat tallin aitaukseen. Siitä erottelimme lainahevoset ja boss teki niille pedikyyrin. On nuo kaverit vaan niin ihania! Lisäksi sain jälleen uuden koirakamun naapurista. Mä pakahdun tästä söpöydestä!

"It always feels like somebody's watching me"

Hauva!

"Voisitko hei vähän? Just tosta, joo.. just..."

"Behind blue eyes"

Sen jälkeen syötiin, pukeuduttiin lämpimästi ja lähdettiin vesiputouksia katsomaan. Laakson päädyssä on 9 km pitkä reitti, jonka varrella on 11 isompaa vesiputousta, jotka tuovat veden laaksoa halkovaan jokeen.

Murtunut silta

Yhdentoista vesiputouksen reitti

!!!

!!!!

!!!!!

!!!!!!

Kuljimme rantaa pitkin, mikä kuulostaa helpommalta kuin todellisuudessa oli. Aurinko paistoi ja kaikkialla oli niin kaunista! Tämä on aikalailla paratiisi. Kun tuli jano, joimme puhdasta vettä pienistä putouksista - maukasta!

!!!!!!!

!!!!!!!!!

!!!!!!!!!

Olimme lähes ensimmäisellä isolla putouksella kun reitti kävi vaikeammaksi. Kapusimme sitten ylös pitkän matkan palataksemme lampaiden laidunmaiden poikki autolle ja sitten "kotiin".

Ja tätä rinnettä kivuttiin ylös - missä rinne?

Palattuamme takaisin P löysi vohveliseoksen ja O teki meille herkkuvohveleita, sekä suolaisia että makeita. Nyt on maha täynnä ja kiva olo.

Huomenna sitten lienee luvassa vuorikiipeilyä P:n kanssa kahdestaan. Vähän jännittää kun en ole aikaisemmin vuoria nähnytkään, mutta hyvin se varmasti menee :)

Mitään selitystä miksi tämä soi koko päivän päässä?

Ps. Kamerani päätti sanoa itsensä irti, joten kuvien laatu huononee minijärkkäritasosta omppukännytasoon.

Pakomatka Pohjoiseen, osa IV: Onko kaikki hepat laaksossa?

28.8.2015, illalla @ Vatnsdalur

Tänään herättiin taas kuudelta valmistautumaan päivää varten ja pakkaamaan. Hyvästelimme isäntäperheemme ja karvakamun. Emäntämme ajoi meidät Mjoddiin, jossa kävimme kahviosta hakemassa evästä ja sitten suuntasimme linkka-asemalle ja bussiin numero 57.

Bussimatkamme kohti Blönduósia sujui rattoisasti. Istuimme eri ihmisten vieressä, emmekä toistemme. Vierustoverini oli ihana neitonen Reykjavikistä. Hän huomasi piirustuslehtiöni ja siitä se sitten alkoi :)

Saavuimme kylymään ja tuuliseen Vatnsdaluriin, jossa P jo odotteli meitä. Taisi siinä kyynel jos toinenkin vierähtää kun toisiamme tervehdimme. Miten onnellinen voikaan olla törmätessään tuttuun vieraassa maassa!

Ajoimme ranchille, joka sijaitsee upeassa laaksossa. Laakson ympärillä kohoavat vuoret. Vuorilta virtaa vettä vesiputouksina. Etäisyydessä näkyy meri. Rinteillä ja laaksossa on lampaita ja hevosia. Keskellä laaksoa virtaa joki. Kaunista!

Usvaisen kaunista maisemaa

Väliaikainen kotimme

Tallirakennuksia

Lähdimme pian saavuttuamme talleille. Siivosimme pilttuita ja otimme hevosia suurelta laitumelta tallin haan turviin. Valitsimme ja valmistimme hevoset ja sitten: ratsaille! Seitsemän vuoden tauon jälkeen oli jännittävää ja ihanaa nousta hevosen selkään.

Hevosia, hevosia, hevosia!

Kävin P:n kanssa joen varrella. Tuuli oli kamalan kylymä ja aurinkokin vain ujosti pilkisti pilvien lomasta, mutta olihan se upeaa. Ratsastuksen jälkeen hieman tärisytti. Ei ihme: vieras maa, vieras heppa ja muutenkin.

Kun palasimme talolle, oli paikan kokki valmistanut meille herkullisen illallisen. Täällä asustelee jonkin verran väkeä: eläinlääkäri, kokki ja muita työntekijöitä sekä ihana 11-vuotias koiraleidi. Koira on ihan huippu jalkapallon peluussa. Ja sitten täällä on miljoona tai oikeastaan sata issikkaa - oikeesti. Ja lampaita.

Koiraleidi, joka on oivallinen ja pelkäämätön hevospaimen,

tästä todisteena vino kirsu

Illallisen jälkeen olemme chillailleet ja olen kirjoittanut postikortteja. Osa porukasta kävi pihan hot tubissa kuun valossa - awesome! Huomenna ehkä kiivetään vuorille...

Pakomatka Pohjoiseen, osa III: The Cold Never Bothered Me Anyway

27.8.2015 @ Couch

Täällä isäntäperheen sohvalla, tai itseasiassa lepotuolissa, taas istuskelen ja kirjoitan. Ollut ihan hullun pitkä päivä. Oltiin hyvissä ajoin terminaalilla. (Jälk. toim. huom. anteex mitä?)

Bussi starttasi heti kasin jälkeen. Ajoimme 400 kilsaa läpi eteläisen rannikon. Matkan varrella näimme mm. eilisen power plantin, Spring (Geysir) fieldin (josta tulossa suburbia Reykjavikille), Ghost Valleyn... Pysähdyimme muutamalla tajuttoman upealla vesiputouksella, mustahiekkaisella rannalla ja ennen kaikkea jäälaguunilla. 

Skogafoss

Seljalandsfoss

Behind the scenes

Nyt on Hobittia

Olimme jälleen superonnekkaita, sillä ainoastaan hetken satoi koko päivän aikana, ja silloinkin ajoimme bussilla pitkin "tylsempä" maisemaa. Muuten oli todella aurinkoista ja jopa pilvetöntä. Tämä on kuulemma harvinaista - varsinkin kun olimme koko saaren sateisimmalla alueella.

Ihan random putous

Ihan random joki

Koska oli niin selkeä ilma, saimme nähdä saaren suurimpia vuoria ja tulivuoria, kuten Heklan sekä muita joiden nimiä en osaa edes kirjoittaa saatikaan lausua. Islanti on hieno kieli - oikeesti.

Onnemme jatkui laguunilla, jäävuorilaguunilla, jossa oli normaalia paremmat jäävuoret sekä ilma. Oli jopa KUUMA ja ilma täysin tyyni. Kaikki oppaatkin ihmettelivät, että mitäs tämä on? Näimme myö pari ihanaa hyljettä uiskentelemassa.

Meijän laguunibotski

Turisteja varten värjätty lakujäävuori

Vatnajökull ja jäävuorilaguuni

Matkalla näkyi paljon muitakin eläimiä: Issikoita, lehmiä, lintuja (jopa yksi lunni!) sekä lampaita, jotka uskaliaasti laimensivat vuorten jyrkänteillä.

Kun väsy ottaa vallan, ei kauheesti maisemat kiinnosta

Laavalaaksoa

Kävimme päivän aikana syömässä rupuisen näköisellä huoltsikalla, jossa oli tosin oikein jees ruoka. Otin kermaista perunalootaa ja lampaan jalakaa raparperihillon kanssa, oli aikas nam ^^ Täällä on kyllä tullut lammasta syötyä!

Oli huvittavaa kun paikan omistaja tarjoili (annosteli) meille ruoan ja kyseli mistä olen kun sanoin "tack". Hän sitten kysyi jos puhun ruotsia ja siitähän keskustelua syntyi! Kävi ilmi, että meidän yksi suuri yhteys on siinä, että molempien bestikset asuu Göteboris.

Jos eksyt Islantilaiseen metsään, nouse seisomaan,
niin löydät poiskin

Meidän oppaamme lauloi eilen kauniin laulun kirkossa ollessamme Golden Circle -kierroksella. Tänään hän lauloi meille kaksi laulua: yhden tuutulaulun ja yhden perinnelaulun. Hänellä on maagisen upea ääni. Olimme niin onnekkaita saadessamme hänet jälleen oppaaksi ^^

Vikin mustahiekkaista merenrantaa 

Lohikäärmeen hampuleita

Kun saavuimme kotiin, hyökkäsi karvakamu tervehtimään. Hällä oli kuulemma ollut minua ikävä päivän aikana. Saattaa aamulla tulla itku kun eroamme :'(

Jotta kaikki ei menisi liian putkeen, onnistui O lukitsemaan meidän huoneemme oven jättäen avaimen sisäpuolelle. Isäntäpari oli jo mennu yöpuulle, joten jouduimpa sitten häiritsemään heitä. Isäntämme sai tovin etsiä vara-avainta, heillä nimittäin muutto vielä kesken ja tavarat varastossa... Onneksi avaimet löytyi ja kaikki pääsivät unille...

Aamulla ihana emäntämme ajaa meidät Mjoddiin, josta jatkamme matkaamme bussilla Blönduósiin P:n luokse. Odotan innolla mitä rakkaalla ystävällä on suunniteltuna meidän varallemme...

Nyt! Hyvää yötä ja kauniita unia <3

So-called-art

Pakomatka Pohjoiseen, osa II: Aurinkoa ja lämpöä

25.8.2015 @ bussis, Golden Circle tour

Saavuimme eilen lentökentälle Keflavikiin. Minä aamulla ja O iltapäivällä. Meillä kesti hetken aikaa nostaa rahaa, selvittää kuinka pääsemme majapaikkaamme ja sitten vielä löytää tiemme bussille. Bussi vei meidät Holtagardenin terminaalille, missä majapaikkamme Emäntä odotti meitä. Terminaalillamme on kauppa, jossa kävimme ostoksilla. Ostimme vihreää ruokaa ja lammasta.

Emäntämme vei meidät autolla talolleen. Hän asuu siellä miehensä ja kahden koiran kanssa. He vuokraavat kahta huonetta matkailijoille. Todella kiva talo, todella kiva huone ja todella kiva isäntäpariskunta.

Valmistimme lampaan ja muun ruoan. Olimme todella väsyneitä ja syöminenkin kävi vaikeasti. Syötyämme kävimme tsekkaamassa neighbourhoodin, joka oli todella jees ja keskeisellä paikalla kulkuyhteyksiä ajatellen.

Sitten olikin jo nukkumaanmenoaika. Olimme molemmat valvoneet jo niin monta tuntia, että niitten laskeminen oli väsyneenä liian vaikea tehtävä. Ennen nukkumaanmenoa kysyimme isännältämme josko hän tietää miten pääsisimme helpoiten Golden Circle tourille. Tämä sitten huipputyyppinä selvitti asian ja jopa varasi meille kierroksen! How nice!

Nukuimme hyvät ja pitkät yöunet, jonka jälkeen söimme ruhtinaallisen aamiaisen, jotta jaksaisimme kierrellä koko päivän. Laitoimme paljon kampetta päälle ja suuntasimme terminaalille. Kierros oli kallis, mutta kyllä myös sen arvoinen. Olemme nyt matkalla kohti viimeistä etappia, geovoimalaitosta. Olemme käyneet jo vaikka missä, mm. geysirejä katsomassa, vesiputouksella, kirkolla, jonka paikalla oli ensimmäinen paikallinen kirkko, joka oli ja on, erittäin keskeinen paikka maaseudulla. Ja maisemat matkan varrella ovat henkeäsalpaavia! Ikävä kyllä aikaa joka etapilla on aivan liian vähän. Mutta minäpä voisin seistä katsellen tätä luonnonkaunetta ja sen ihmeitä monttu auki vaikka kuinka pitkään.

Olen oppintu muutaman asian Islannista:
1. Täällä on todella kallista
2. Kaikkialla, varsinkin suihkussa ja geysirien läheisyydessä, haisee mädälle kananmunalle.
3. Erämaahan ei kannata lähteä seikkailemaan. Ei koskaan yksin ainakaan. Siellä saatta pudota rotkoihin tai astua pehmeään saveen, johon uppoat ja poltat jalkasi, koska täällä pohjavesi on kiehuvan kuumaa!
4. Geysirit on maailman suurimpia persläpiä.

Geothermalpläänts

Þingvallavatn

Jokea @ Þingvellir

Ihmisiä @ Þingvellir

Portaat @ Þingvellir

Laaksoa @ Þingvellir

Rangaistuslampi @ Þingvellir

Gullfoss

Gullfoss & Hvitavatn

Kiviä!

Issikka!

Pieni, poreileva geysiri

Strokkur keäämässä voimia seuraavaan purkaukseen

Blesi

Skáholt

@ 11:11 p.m. Sohvalla

Huh huh mikä loppupäivä: Käytiin Golden Circle -kierroksen aikana pyörähtämässä vielä geothermalpowerplantilla. Siellä olisi ollut erikseen maksava kierros, jolle ei menty koska maksu ja evvk, tai no, vähän ehkä kiinnosti. Siellä oli aulan vitriinissä hienoja kiviä, joita kuitenkin kävin katsomassa. Saa nähdä paljonko kiveä aijon roudata mukanani Suomeen.

Kun tultiin takaisin terminaalille, juoksimme kauppaan, jossa meillä oli viisi minuuttia aikaa tehdä ostoksia. Ostimme hieman ruokaa ja palasimme "kotiin" valmistamaan sen. Matkan varrella poikkesimme varaamaan huomisellekin reissun. Mennään maan isoimmalle jäätikölle ja veneretkelle. Matkaa sinne on 400 km ja koko reissu kestää ainakin 14 tuntia! Kuudelta on herätys, joten nyt pitäisi todellakin olla jo nukkumassa...

O valmisti meille eilistä lammasta porkkanoiden ja brokkolin kanssa - ja hyvää oli. Sillä aikaa minä rapsuttelin ja tutustuin isätnäperheen saksanpaimenkoiraan. Ruoan jälkeen olin lähdössä lenkille ja paikan emäntä kysyi jos tahdon uuden ystäväni mukaan? No, arvatkaas! En itse kehdannut kysyä kun ajattelin, etten kuitenkaan saisi. Olin niin iloinen!

Kävimme juoksemassa ja kävimme aika kaukana. Koirakamu löysi matkalla tennispallon, jota kantoi mukanaan kotiportaille saakka. Meillä oli tosi mukavaa ja näin paljon paikallista asutusta. Aika fancyä omakotialuetta tämä. Kävimme urheiluhallillakin kun sieltä kuului ääniä (Katy Perryn I kissed a Girl) ja siellä oli joku ihmeen U.K. extreme -huvipuisto - ja aika mukavia laitteita siellä olikin. Samanlaisia kuin Pariisissa, mutta vain muutama.

Olin kuolla söpöyteen matkalla, kun uusi kamuni oli niin ihana, huomaavainen ja kiltti. Lisäksi näin hanhia poikasineen. Ja sitten asvaltissa oli kissan tassunjäljet, toinen kävellyt märällä sementillä - how CUTE is that?

Matkalla vähän eksyttiin, tai silleen, ettei ihan ollut suunnasta varma. Onneksi hauva osasi ohjata. Katseli minua ihmeissään kun yhdssä välissä juostiin kodin ohi eikä käännytty sinne. Onneksi tajusin mokani ja pääsimme kotiin.

Nyt minun todellakin pitää nukkua. Kiitos Islanti ihanasta päivästä! xoxo

Pakomatka pohjoiseen, osa I: Matka alkaa

Hei vain pitkästä aikaa. Tässä on ollut ihan huikee kiirus teatterin, koulun ja kaiken muun elämän (minkä muun elämän?) parissa. Kesä vaihtuu syksyksi - muttei ihan vielä. Tahdon jakaa kanssanne unohtumattoman kesän päätösreissun, jonka tein tuossa muutama viikko takaperin.

Ystäväni P on asunut toukuusta lähtien Islannissa ja uhkasin tulevani kyläilemään kesän aikana. Kesä alkoi kuitenkin lähestyä loppuaan, eikä matkaseuraa saatikaan -kassaa ollut hankittuna. Kunnes sitten eräs yö Venäjällä asustava kaverini O otti minuun yhteyttä ja kysyi, lähdenkö Islantiin hänen kanssaan. Otin tämän jonkinlaisena merkkinä, vastasin joo, varasimme lennot ja kirosimme yhdessä lentopelkoamme, rahatilannettamme ja sitä, ettei meillä olisi yhtään aikaa suunnitella matkaa.

Viikkoa ennen reissua O löysi meille yöpaikan kolmeksi ensimmäiseksi yöksi ja minä ostin bussimatkat Helsinkiin ja sieltä takaisin. Samana päivänä kun oli lähtö sain lainaan rinkan frendiltäni ja pakkasin. En tiennyt vielä mitään Islannista. Tässä seuraavien päivien aikana leväytän auki matkapäiväkirjani sisällön - nauttikaa!



24.8.2015, klo ~8:00                           The Beginning of the Journey                               @Airplane, air

Aika eufoorinen tunne. Ollaan ilmassa, mä en pelkää vaan nautin. Tää on ihanan jännää. Oon iloinen, että otin välilaskun Norjaan, koska kivointa lennoissa on nouseminen. On kaunis, pilvetön ilma. Ihana aamu ja aamua päin lennetään. Pellot on kuin tilkkutäkki vihreästä ja keltaisesta, ja järven pinnat on kuin peilejä.

Matkalla Islantiin - Fäärsaaret

Lähdin kotoota eilen viiden jälkeen. J Saattoi mut asemalle. Tästä reissusta ei olis tullu mitään ilman hänen apua. Hä kävi jopa ostamassa mulle sadeasun - Oon kyl onnentyttö. Tottakai, oisin vielä onnellisempi jos hä olis tässä mun vieressä.

Olin yötä Heimo Kettusen luna. Olivat taas järkänneet kaiken niin viimeisen päälle mua varten ja hankkineet ruokaa mulle ilta- ja aamupalaks. Sitä oli niin paljon taas, että olisin voinut saapua sinne jo pari päivää aiemmin.

Aamulla jännitin hieman, että löydänkö ja ehdinkö oikeeseen bussiin Larusta. Vähän kävelin (juoksin) kiertotietä pysäkille. Onneksi bussi oli ihan normi- eikä etuajassa.

Mä odotan Islannilta paljon. Mulla on mukana Koolta lainaama rinkka - kiitos siitä! Ja oon valmistautunu kantaan sitä koko ajan. Mulla on sadevaatteet, koska oon varautunu kaatosateisiin. Mukana on myös ylimääräisiä sukkia, kahdet vaihtokengät, pipoa, hanskaa, huivia sekä paljon lämmintä vaatetta - jos kylmä tulee. Tosin epäilen tuota kylmyyttä, koska meilläkin oli +17'C aamuviideltä - woot!? - Kesän kuumin yö. Jopa makuupussi ja pyyhe on mukana sen varalta, että joutuu alkeellisemmissa oloissa majaileen. Eräveitsikin on messis. Vielä tulentekovälineet ku ostaa, niin meillä on kaikkea - oikeesti, mulla on jopa safkaakin pariks päiväks pakattuna.

Meijän hoodseja Reykjavikis, part 1

Meijän hoodseja Reykjavikis, part 2