Kaikkien pikkupoikien unelmana oli olla astronautteja, sankareita, ja vieläpä hyvä kuntosia ja fiksuja sellaisia. Pikkutytöt puolestaan tahtoivat prinsessoiksi, kauniita asuja, palvelijoita ja valtakunta. Tällä hetkellä televiissiossa pyörii hauska mainos, missä naiset eivät voi vastustaa astronautteja. Hieno oivallus mainosmaailmalta. Mutta entäs tyttöjen prinsessaunelmat? Hankalaa se on olla prinsessa, kuin kuningaskuntia on maailmassa niin rajallisesti. Mutta onneksi on missikilpailut! Minä luulin aikoinani, nuorempana ja sinisilmäisempänä, että missi on kaunis ja hyväluonteinen nainen, joka on loistava esikuva nuoremmilleen, ikäisilleen ja jopa vanhemmilleen. Missi oli kansan edustava edustaja.
Kävimme viime lauantaina Jyväskylän Torikeskuksessa R:n kanssa tsekkaamassa, että missä tässä skenessä nykyään mennään. Kuva puhukoot puolestaan. Lisäksi esiintymässä olivat Hunksit. Vaikka mieskomeus kiinnostaakin, niin ei sitä facepalmausta aiheuttavaa showta voinut paria minuuttia kauempaa seurata. Myötähäpeän tunne oli suuri seuratessamme nuorten ja hyvien naisten ja miesten myydessä itseään valtakunnallisille juorulehdille. Surullisinta on, ettemme olleet ainoita, jotka olivat tätä mieltä. Kukaan ei tullut ihastelemaan ja kannustamaan, vaan kaikki seurasivat tragikoomista kummajaisesitystä.
Kateusko puhuu? Ehkä. Mutta been there done that.
Kannustusta kaupungin omalle tytölle
