klo 00:08
Ja niin saavuimme Helsinkiin. Välilaskumme Norjassa oli hilpeä ja miellyttävä. C jäi turvatarkastukseen piippauksesta Dublinissa ja minä Oslossa. Oslossa oli kopeloivinta meininkiä ja oikeasti tutkittiin, ettei ole mitään ylimääräistä mukana.
Hellou Norge!
Oslon kentällä söimme Pizza Hutissa naminamipizzaa ja kiertelimme tax-free shopeissa. Lisäksi leikimme lasten leluilla... taas =) Lento Suomeen meni nopeasti. Suomen puolella hankimme hieman evästä Alepasta, jotta jaksaisimme bussimatkan Turkuun. Bussimatka meni meillä leppoisasti ja hieman ehkä liian kovaäänisesti kanssamatkustajien mielestä. Pysäkiltä kävelimme C:n luokse & loppujen lopuksi pääsimme pättämään reissun pehkuihimme klo 04 aamuyöstä.
Pizzaaaaaa!
Finnish nightfast
Ireland - Goodbye!
(4 now)
(4 now)
Jälkikirjoitus:
Bussissa matkalla J-kylään 10.5.2013
Yhteinen matkamme C:n kanssa tavallaan jatkui Turussa tähän päivään saakka. Yövyin C:n luona. katsoimme leffoja, tottakai Britti/Irlanti-aiheisia siihen kovimpaan ikävään. Kävimme myös piknikillä C:n takapihalla olevilla kallioilla. Eilen järjestimme myös photo shootit kallioilla ja läheisessä leikkipuistossa: Johan oli naapureilla ihmettelemistä. Eikä kuvauksista kyyneleittä selvitty: Pienet asiat tekevät itsetunnolle ihmeitä! =)
Eilen kiersimme Turun keskustaa avointa ruokapaikkaa etsien. Lopulta löysimme "arvollemme" sopivan Kiinalaisen. Siellä oli paljon väkeä, mm. monikulttuurinen taideseurue. Ennen Kiinalaisen löytymistä saimme ensinäkin kuulla bussikuskilta, että meidän bussinpysäytyskoreografiamme oli hyvin harjoiteltu ja että olemme oivaltaneet sen, että pääasia on näyttää hyvältä. Toiseksi meille kerrottiin Turun olevan tylsä paikka kaikkien muiden, paitsi meidän "hyväperseisten" mielestä, sillä meillähän ei voi tämän vallitsevan featurimme johdosta olla tylsää missään. Osassa tuota kommenttia oli jotain perääkin ;)
Tänään saavuin puolen päivän aikaan Helsinkiin. Hetken käveltyäni ympäriini päämäärättömästi, ajoi pyöräilija ohitseni töyttästen minua olkapäähän. Lisäksi hän sadatteli kovaan äneen kuinka "saatanan ääliö" ja "vitun pelle" olen. -Jep. My fault. Olin ajatuksissani kävellyt muuten tyhjällä kadulla pyöräilijöiden kaistalle kävellessäni tien yli vihreitä päin. Kaipaan Irlantia.
Väistääkseni ja välttääkseni loukkaamasta muita ihmisiä siirryin Rautatieasemalle lukemaan kirjaa kauaksi kaikista. En tiedä mikä magneetti minuun on kiinnitetty, (erästä käsikorua lukuunottamatta) sillä ennen kuin ehdin istahtaakaan, sain juttuseuraa vanhhuksesta. Vanhuksella oli teoria (miksi kaikilla on niin paljon teorioita?) siitä, miksi kaikki nuoret naiset seuraavat jääkiekkoa. Onhan pelaajat komeita ja, ennen kaikkea, varakkaita. Miten tämä minuun liittyy?
Aikani lueskeltuani treffasin kevään aikana tehdyn elokuvaproggiksen puvustuksen työporukkaa. Kävimme puistossa istumassa ja nauttimassa Ben & Jerry's jätskistä, Memphiksessä safkalla ja katsomassa tuttujen näyttelijöiden tähdittämän "Häiriötekijät"-näytelmän Q-teatterilla. Näytelmä herätti paljon tunteita, mielikuvia ja ajatuksia. Ennen näytelmää kohtasin myös lapsuuden idolini. Kyseisen henkilön seistessä veressäni ja katseemme kohdatessa olin kuin pahainen teini taas. Voi noita lapsuuden muistoja ja niitä aikoja, kun olisi antanut mitä vaan päästäkseen tähän tilanteeseen. Elämä on ihmeellisen ivallista.
Ystävät rakkaat, maat ja kaupungit - See ya soon! Yö jatkaa etenemistään ja matka alkaa olla paketissa: vielä neljä tuntia aikaa syventyä ajtuksiin pitkäveteisellä linja-automatkalla.
Ps. Ajatuksista puheen ollen. Minä ja Dalai Lama tahdomme jakaa sinullekin pienen sanoman:
Elämän tarkoitus on olla ONNELLINEN :D
Resepti akuuttiin Irlanti-ikävään:
Käy kaivelemassa marketin irtokarkkilootista kaikki
vihreät suklaanappulat ja pistele poskeen ^^