Eilen olimme puoliyöhön saakka Porter Housessa kuuntelemassa loistavaa livebändiä tanssien ja laulaen mukana. Bändi soitti myös minun matkabiisini, Radioheadin Creepin. Kyseisen biisin on minulle jokaisella matkala laulanut tai soittanut joku ^^ Sainpa myös todeta, etten enää pukeudu kuin pikkupojat, vaan kuten aikuiset miehet. Minulla oli nimittäin samantyyliset vaatteet bändin laulajan kanssa, kenkiä, pillifarkkuja, hattua ja oikean korvalehden höyhenkorua myöten...
Nukuimme kahdeksaan ja vietimme rauhallisen aamun. Onneksemme kuuden hengen female dormimme ainoat nukkujat olimme me. Aika luksusta. Sitten suuntasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme O'Connel Streetille, mistä edullisin bussi (nro 16) poimi meidät kyytiin ja vei lentokentälle. Ennen sitä postitimme kuitenkin kortteja ja ostimme tuliaisia kotopuoleen.
Hostellimme porraskäytävä ja talon lempitaideteokseni
Jokaiseen postikorttiin painettu kuva, joten itsekin piti se kuvata. Kello. Vau!
Ajatuksia herättävä patsas O'Connel Streetin joenpuoleisessa päädyssä.
No comments:
Post a Comment