Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Viikonlopun aikana osallistuttiin Jyväskylän harrastajateatterityyppien kanssa Mikkelissä järjestetyille Työväen Näyttämöpäiville. Tuonne oltiin valittu kymmenen teatteria, joista kolome oli meiltä päin, Jyväskylän Kansannäyttämö, Huoneteatteri ja AdAstra.

Viikonlopusta ei selvitty draamatta: Näytökset meni kaikilla loistavasti ja työryhmien mielestä kyseessä oli ehkäpä näytelmien parhaat vedot. Lavasteissa kuitenkin oli draamaa, oli kuumetta ja muuta tautia, lavalla sattui (kirjaimellisesti) ja allekirjoittanutkin otti damagea jalakaan (nivelsiteet osittain reps). Lisäksi osa ryhmistä treenasi, raksasi tai muuten vaan valvoi vuorokauden ympäri. Viikonloppu täynnä väsymyksen, onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Narttujutun kuumat kollikissat (Nelli Rantanen, Lilli Mustajärvi ja Pinja Haapala)
Kuva: Jere Lauha

Hienoimpia hetkiä oli lopun palautetilaisuus. Keräännyimme kaikki kolme teatteria samaan paikkaan istumaan Mikkelin kaupunginteatterin katsomossa. Se yhteisöllisyys, nauru ja riemu oli niin käsinkosketeltavaa: meidän oma iso perheemme ^^ Olin niin ylpeä meistä kaikista, kun AdAstra ja Huonteatteri sijoittuivat yleisöäänestyksessä toiseksi ja kolmanneksi.  Jeij!

Narttujutun Irmeli-kissa (Sami Valkonen)

Kuva: Jere Lauha

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty. Esitysajat olivat hyvin mietittyjä, tilat olivat loistavia ja kaikki toimi kuin rasvattu. Kiitos järjestäjille tästä. Aikoinani saama ensivaikutelma Mikkelistä oli huono, kuten myös toinen kertanikin, mutta tämä kolmas kerta oli loistava, siitä kiitos Työväen näyttämöpäivät, joihin osallistuin ensimmäistä kertaa. Toivottavasti mennään Mikkeliin ensi vuonnakin :D

Narttujutun Hellu (Laura Häkkinen) ja Karo (Mette Seppälä)
Kuva: Jere Lauha

"Mä niin vähään tyydyn,
olen onnellinen näin,
miksi muuta vaatisin?
Tänne jää ne kuitenkin,
kun täältä lähden myöhemmin."
Leevi and the Leavings - Mitä mä niillä teen

(Pieni negatiivissävyinen kappale poistettu pyynnöstä)