Temptation Iceland pt 11

Aurinkoa, saagoja ja ajelua

@ Parkkis, Borgarnesin Nettó
Pe 9.6.2017 klo 11ish

Eilen aloitimme hitaaan aamun syömällä aamupalan jälkkärillä. Sitten käytiin vielä katsomassa heppoja ja heittämässä heipat kaikille. Kahden aikaan lähdettiin sitten ajamaan kohti Snaefellsnesiä.

Matkalla pysähdyimme idylliseen Hvammastangiin ihmettelemään rantaan ajautuneita juttuja ja silittämään kötturiniä.

Rantaan ajautuneita kauniita juttuja

Rantaan ajautuneita karmivia juttuja

Rantaan ajautunutta rakkautta

(Villi)Kötturinin silittelyä

Kuivattua turskaa

Aww! <3

Snaefellsnesiin ajettin saagojen (hieman pitkästyttävän) Lohilaakson läpi - sorainen mutta hyvä tie. Eka pätkä Snaesta oli myös sorainen ja pitkäveteinen. Voisin suositella skipattavaksi. Eka pysähdys oli laivanraato. Se oli kyllä hieno ja niin oli myös pitkään odotettu AURINGONPAISTE, joka pikahti siniseltä taivaalta harmaiden pilvien vihdoin ja viimein viikon odotuksen jälkeen väistyttyä!

Paikallista flooraa

Laivanraato

Kauas pilvet karkaavat

Jatkoimme matkaamme Stykkisholmuriin, missä ensin hieman kiertelimme ja ihastelimme maisemia ja arkkitehtuuria. Mietimme missä söisimme ja lopulta uskaltauduttiin sisään hienoon ravinolaan, joka sijaitsi tuulenpieksemässä puutalossa. Ja ruokahan oli tosi hyvää, niin kuin aina.

LOTR-henkinen kirkko upeissa maisemissa

Sail away! Stykkiksestä pääsee laivalla kätsästi
esim. Länsivuonoille

Karski ulkonäkö, mutta täyttä timanttia sisältä!

Minulle on matkaoppaissa ja muissa Islannin matkailua käsittelevissä julkaisuissa lupailtu, että Snaefellsnes on kuin Islanti pienoiskoossa. Ja todellakin; Snae tarjoaa kaikkea! Varsinkin sen pitkään odotetun hyvän sään! Suuri Snaefellin jäätikkö ja siitä laskevat putoukset ovat upeita. Melkein mille kohdalle vaan olisi voinut pysäyttää auton ja lähteä seikkailemaan henkeäsalpaavan kauniiseen maastoon.

Lumisia huippuja tai oikeastaan kokonaisia vuoria

Pysähdyksen ja kuvauksen arvoinen paikka:
Kirkjufellsfoss

GoTissakin esillä oleva idylinen ja runsaasti kuvattu
Kirkjufell

Erityisesti pidin Djúpalónssandurista - syvien lampien mustasta hiekkarannasta. Ennen kaikkea siksi, että täällä saimme olla aivan kahdestaan. Upeat kivimuodostelmat, luolat ja kaaret reunustavat polkua rannalle. Ensimmäisenä vastaan tulee musta kivikko täynnä oranssinruosteisia laivanosia, jotka ovat peräisin vuonna 1948 haaksirikkoutuneesta kalastaja-aluksesta. Tätä mykistävää näkyä seuraa hienompihiekkainen musta ranta laguuneineen, kallioneen ja hienoine kivimuodostelmineen. Kannattaa ehdottomasti mennä laguunin ääreen kuuntelemaan kivihelmien ratinaa aaltojen niitä liikutellessa sekä ihastelemaan uskomatonta Trollkirkjania - pää ei pysty tajuamaan, että luonto osaa muodostaa tuollaisia rakennelmia! Ihaninta oli kuitenkin hiljentyä vanhojen taloraunioiden vieressä kahta vuorovesilammikkoa ihastellen - taustana tietenkin Snaefellsjökull, jonka tulivuoresta alkoi matka maailman keskipisteeseen Jules Vernen klassikkoromaanissa. En ole koskaan ollut niin hiljaisessa, kauniissa ja rauhallisessa paikassa!

Polkua Djúpalónssanduriin vahtii lempeä kivijätti

Ruosteenoranssit haaksirikon kokeneet laivanosat

luovat kaihoisan kauniin kontrastin mustaa
hiekkarantaa vasten

Upea kivilaguuni

Seesteinen ranta ja upea kesäilta

Aika hiljentyä: Tämän hiljaisempaa paikkaa ei
varmaan maan päältä löydy

Ilta alkoi hämärtyä, emmekä vielä tieneet mihin päätyisimme yöksi. Pysähdyimme Arnarstapissa katselemaan hienoa kivijättirakennelmaa sekä lintuja, joita pesii alueella runsain määrin. Emme kuitenkaan kokeneet tätä paikkaa sopivaksi yöpymiselle ja päätimme jatkaa matkaa.

Saagojen Bárdur Snaefellsás pitää silmällä vuoria
yllittäviä matkaajia

Lintujen upeita pesimämaisemia Arnarstapissa

Oli kaunis auringonlasku ja täysikuu, ja olikin oikein mukavaa ajella rauhallisella tiellä tyynessä kesäyössä. Väsymys ja runsas ulkoilu sai vilun aikaiseksi ja päätimme etsiä matkan varrella olevan kuuman lähteen. Tämä tulikuuma mutapotti oli juuri sitä mitä kaivattiin, mutta ei kyllä ihan minun lempparipaikkojani, nimenomaan tuon suuren mutaisuutensa ja ennen kaikkea aivan liian kuuman (varmaan jotain 50 astetta) vetensä takia. Onneksi potille oli ollut pitkä ajo- ja kävelymatka, muuten olisi vituttanut, sillä ei todellakaan olisi ollut sen arvoista. Tässä lähellä pitäisi olla myös puhdasvetisempi ja pienempi, mutta syvempi potti, mutta illan hämärässä ja kylmässä emme viitsineet enää sitä lähteä etsimään.

Tämän autiotalon ja matkaajien tarroilla merkatun
kyltin kohdalta käännytään kärripolulle, joka johdattaa
kuumille lähteille

Kesäyö

Yöksi ajettiin sitten Borgarnesiin, mistä löytyi kivalla järvinäkymällä ja pehmeällä nurmella varustettu leiripaikka. Paikka oli kyllä muilta osin melko paska, mutta eipä näkynyt maksujen kerääjiäkään, joten eipä tuosta lystistä (tukkoisista pienistä vessoista ja suojaamattomasta köyhästä keittiöntapaisesta) sitten maksettukaan. Nukuttiin kuitenkin tosi hyvin, vaikka yö olikin kylmä (+2ish).

Aamulla oli sitten suorastaan KUUMA, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta (mikä ilmiö!!) Koottiin kerrankin kuivana säilynyt teltta nopeaa ja syötiin aamupalaa ja lähdettiin sitten radalle. Ensimmäinen etappimme oli ruokakauppa, josta ostimme skyrit second breakfastiksi ja taukosimme siksi aikaa, että sain tämän kirjoitettua.

Seuraavaksi suuntaamme kohti Snorrin kotikulmia ja ollaan ihan fiiliksissä auringosta!! :D