Huh huh mikä päivä!
Istun peilipöydään äärellä ja viimeistelin juuri brittikynteni. Näiden teossa meni varmaan reilu tunti tai kaksi...
Ne Brittikynnet
Saavuttuamme Gatwickin lentokentälle haimme matkatavaramme ja lähdimme selvittämään kuinka pääsemme hostellille. Netistä olimme saaneet ohjeet, joiden mukaan matka taittuisi junalla. Kävimme lippuluukulta ostamassa tiketit. Myyjä antoi tiketit ja Underground -kartan ja selitti, että laiturilta kaksi lähtee bussi, jolla pääsemme London Bridgelle ja sieltä metrolla King's Crossille (jonka lähistöllä hostellimme sijaitsee).
Lähdimme vauhdilla bussille. Bussia ei kuitenkaan näkynyt ja oletimme se menneen ja jäimme odottamaan seuraavaa. Sitä ei kuitenkaan kuulunut. Paikalle saapui kuitenkin bussi ja tiedustelimme kuskilta, josko hän tietäisi kuinka pääsemme King's Crossille. Hän katsoi lippujamme ja kertoi niiden olevan junalippuja, mutta että olemme tervetulleita hänenkin kyytiinsä. Päätimme kuitenkin suunnata junalle, vaikkakin lipunmyyjämme hoki meille "no train, no train!" kun epäilimme, että junalla meidän kuuluisi matkata. Yli tunnin seikkailumme jälkeen pääsimme junalla London Bridgelle (matka kesti 45 min). Siitä suuntamme oli kohti King's Crossia. Kuinka ollakaan ei junia enää siihen aikaan tuolle välille kulkenutkaan. Joten kävimme infotiskillä kertomassa, että olemme "totaly lost" ja sieltä mukava mies opasti meidät metroon ja sanoi avaavansa meille portit niin, että pääsemme jatkamaan matkaa (junalippu ei ollut oikeutettu Undergroundiin).
Matkasimme King's Crossille ja suuntasimme ylös ja ylös portaita. Siinä vaiheessa keskustelimme, kuinka laukut rupeaa painamaan, ja että ensi kerralla otetaan kantajat mukaan. Yhtäkkiä viereeni ilmestyy nuori mies, joka pyytää saada kantaa laukkuni portaat ylös. Annan laukkuni hänelle ja hän kantaa sen koko matkan ja lopuksi ojentaa sen minulle. Vuolaat kiitokseni jäävät häneltä kuulematta, sillä hän on äkkiä tipotiessään (eikä mitään varastettu, vaan se oli puhdasta kohteliaisuutta).
Sen lisäksi, että jokainen kanssani puhunut on kehunut hiuksiani (mm. siivooja), kyseli passitarkastaja minun kuulumisiani ja sanoi minun olevan kauniimpi vähemmällä meikillä. Ihmiset ovat täällä avuliaita, kohteliaita ja kovia imartalemaan. Ulkonäöltään ollaan vaatimattomia, mutta persoonallisia, hyvin samantyylistä kuin Suomessa. Suurin ero lienee kihartuvampi hiuslaatu sekä isommat ja tummemmat silmäpussit.
Hostellimme on pieni, mutta kotoisa. Huoneessamme on 3-kerroksinen vuode ja KOLME peiliä. Sänky on kirkkaan vihreä, seinät vaaleanpunaiset ja pimennysverho vaalean violetti. Tämä King's Cross Inn Hostel vaikuttaa oikein viihtyisältä.
Vihreät vuoteemme ja osa J:n päästä
Kävimme haukkaamassa iltapalan/päivällisen/lounaan burritopaikassa tässä kadun varrella. Oli nannaa =)
Minä painun kohta pehkuihin ylimmälle vuoteelle. J nukkuu keskimmäisellä ja kämppiksemme, S Ranskasta, ammatiltaan astrofysiologi, joka nykyään asuu Barcelonassa ja työskentelee myös Briteissä tutkien uusia planeettoja ja taivaankappaleita, nukkuu alimmalla vuoteella.
Good Night and sleep tight,
Don't let the bed bugs bite!
Ps. Pyjamahousuni jäivät Hesaan, yhyy yhyy :'(
Pps. Nähtiin veli seurueineen Vantaan airportilla, kun olivat juuri palanneet Berliinin matkaltaan. Siisti sattuma =)
"Paint it black!" Tahdoimme antaa oman panoksemme huoneen värikirjon ylläpitämiseen.
No comments:
Post a Comment