Tales from the North, part 3/10

Leirinuotiolla @ Reykjadalur
ke 1.6.2016 klo jo seuraavan päivän puolella

Mikä päivä! Istutaan, tai oikeastaan kyykitään, hieman rikinkatkuisella leiripaikallamme nuotiomme ääressä, joka oikeastaan on retkikeittiö. Melekonen päivä takana. Kohta syödään pastaa ja juodaan teetä.

Päivä on ollut tihkuinen ja viileä, mutta meininki ei! Aamulla keräsimme kamppeemme kasaan ja suunnittelimme kiertoreissumme alkutaivalta. Yhdeltätoista saimme vuokra-automme allemme. Kyllä automaattivaihteisella sedan-mallisella Chevy Aveolla kelpaa ajella!

Aamupalaa autossa

Aloitimme reissumme ruokakaupasta ja ostimme kaikkea muutakin tarpeellista. Polttonestettä saimme kuitenkin hakea usealta eri paikkakunnalta, ennen kuin sitä Selfossin huoltsikalta löysimme.

Ostarin karuselissä olisi voinut
ottaa muutamat varvit :D

Lähdimme kiertämään Golden Circleä ensimmäisenä etappinamme Þingvellir. Kävimme paikoissa, joissa viime vuonna en ehtinyt käydä. Näitä olivat muun muassa upea vesiputous, kirkko sekä mannerrakolampi.

Portaita <3

Jäätävä vesiputous nimeltään Öxarárfoss

Putouksesta syntyvä joki

Lisää portaita ^^

Mannerlaattojen välinen laakso

Erittäin sympaattinen pikkukirkko

Kirkasta vettä. Suuremmasta lammesta
en ees tajunnut ottaa kuvaa, kun se oli niin
mykistävän näköinen. Pieni ja pohjaton.

Þingvelliristä jatkoimme Gullfossiin, joka oli kovin erilainen näky sankassa sumussa. Matka oli muutenkin mielenkiintoinen ja jännittävä sumun takia - välillä ei näkynyt paria metriä kauemmas ja maailma näytti loppuvan joka mutkassa ja mäessä.

Sumuinen kultainen putous

Sisämaassa ajetaan tällasilla turistibusseilla.
Me pidättäydytään Route ykösellä.

Sitten vuorossa oli hyvin hyvin sumuinen Geysirmesta, jossa Strokkur pisti parastaan. Ensimmäinen näkemämme vesipatsas oli suunnattoman suuri ja kasteli huolella pari katselijaa - if u know what I mean.

Steam sauna

Ehkä mun lemppari: Alati kiehuva pikku-Geysir!

Strokkur - Islannin paha poika
purkautuu noin 10 minuutin
välein räjähtävällä voimalla.

Geysirien jälkeen suuntasimme Springfieldiä kohden - tosin matkallamme pysähdyimme punaista kraateria katsomaan. Ajoimme turistikohdan ohite ja päädyimme punaisen hiekan louhimolle, joka oli kerrassaan upea!

Punaista hiekkaa, eli vähän tuoreempaa laavakiveä.

Metsän uudelleenistutusta.

Siitä matka jatkui Selfossiin, missä saimme kokea kotoista tunnelmaa kun amikset pyörivät pillurallia. Ostimme huoltsikalta sitä aiemmin mainittua T-Rödiä ja Pylsat. Oli namia =)

Matkaeväät

Sieltä sitten Springfieldiin ja unenmaisemiin. Otimme reput ja leirikamppeet selkään ja lähdimme kapuamaan leveää vuoripolkua kuumalle "lähteelle". Sumuinen ja jopa pelottava reissumme päätyi vihdoin vaelluksen arvoiseen paikkaan. Kylvimme kuumassa joessa pitkään. Sen jälkeen pystytimme telttamme ja valmistimme ruokaa.

Tuonne!

Vaelluksen alkutaival

Joen ylitystä

Maailma loppuu joenmutkaan

Mikä tuo on? Ja missä me oikeen ollaan?

Perillä! Se ei ollutkaan pieni lähde, vaan kuuma joki!

Leiriruokaa!

Täällä on turvallista ja rauhallista, vaikka lähes koko ajan on ohi kulkenut vaikka minkälaista kulkijaa: ihmisiä (parhaillaan meitä oli joessa 12!), lampaita ja lintuja. Kello lähenee kahta ja lisää porukkaa tuli juuri - kreisii!!! En haluaisi hämärässä väsyneenä tässä sumussa vaeltaa. Toivottavasti aamu on selkeä, niin näemme mihin oikeen olemme tulleet! =)

Nyt öitä!