Tales from the North, part 5/10

Hellettä Islannissa @ Höfnin leirintäalue
pe 3.6.2016 klo 22:47

Aamu alkoi lämpimästi ja päivän myötä lämpö vaan nousi - puhun nyt ilmasta. Kokosimme leirimme ja söimme hieman aamiaista. Sitten suuntasimme biitsille kuvaamaan. Näimme kallioista nousevan oudon vaaleanharmaan pilven ja ihmettelimme mikä se mahtaa olla. Kuvailimme ja kävelimme (minä paljain jaloin) rannalla aikamme. Lähtiessämme kaaraa kohden tajusimme, että kyseessä oli hiekasta nousevaa lämpöusvaa.

Leiripaikkamme "takapiha"

Pikkulokin pikkupesä

This mountain is on fire!

Paljain jaloin

Mahtavat aallot, jotka vievät varomattomat
mukanaan

Paska-taide-teos

Luolaa

Lisää luolaa

Upean väristä merilevää

Tänne voisi muuttaa asumaan

Jatkoa viime vuoden rantapäivitykselle

Lähtiessämme Vikistä oli koko ranta ja kaupunki usvan peitossa. Jatkoimme matkaamme määränpäänämme Höfn. Pysähdyimme tankkaamaan Kirkjubæjarklausturissa. Täydensimme hieman ruokavarastojamme ja herkuttelimme skýrillä ja jätskeillä.

Se ei ole pilvi, se on usvaa.

Kirkjubæjarklausturia vahtii kallion partaveikko

Automatkamme oli hieman liiankin jännä matkatessamme usvan halki ja ajaessamme useita yksikaistaisia siltoja pitkin. Pysähtelimme monesti valokuvaamaan milloin mitäkin: laavapeltoa, vanhaa kirkkomaata ja lampaita, hylättyä taloa, kirkkoja...

Vanhaa laavapeltoa silminkantamattomiin

Perinteinen tiekyltti kyläalueesta

Uljas valkea ratsumme posettaa

Random vesiputous. Tuossa ois aika kiva
asustella.

Yksikaistaisia siltoja, onneksi pidemmissä on
ohituspaikkoja.

Perusmaisemaa

Skeiðarársandurin vanhan sillan osia. Silta sai
kyytiä kun Vatnajökullin alla tulivuori vähän
iloitteli ja aiheutti jäävuoritulvan joessa vieden
sillan mukanaan. Tämä on aika paska juttu, sillä
pahimmassa tapauksessa joutuu kiertämään
toista kautta haluamaansa paikkaan. Tällä
tarkoitetaan koko matkaa Islannin ympäri...

Sandfell on naisen perustama kylä joskus
1300-luvun tienoilla. Nyt siellä asuvat lampaat.

Elämää ja kuolemaa rinnakain.

Sandfellin viimeiset asukkaat muuttivat
asuinsijoiltaan siinä 1945 aikoihin ja
viimeiset hautajaiset pidettiin 1950-luvulla.

Random kirkko

.. ja sen upea hautuumaa

Hylätty talo

... ja hylätyn talon takapihamaisemat. Voisin
muuttaa tännekin.

Hienoin pysähdyksemme oli kuitenkin Jökulsárlón. Saimme onnexemme nähdä hurjan määrän upean mystisiä jäävuoria kauniin kirkkaassa laguunissa. Laguunin jälkeen matka jatkui.

Ice ice baby

Absurdia seistä jäälaguunilla kun ilma on jotain
kahdenkymmenen lämpöasteen tienoilla.

Idyllistä. Jäävuorilaguuni on myös eläinten
suosiossa. Täällä näkee lintuja ja jonkin verran
hylkeitä.

Kävimme matkalla pyörähtämässä myös erään luonnon hot poolsin luonna. Selvisi, että kyseessä on muutama kuuma allas, joista osaa rempattiin parhaillaan. Kaivinkoneiden jyly ei houkutellut jäämään, joten jatkoimme matkaamme Höfniin.

Ihan kiva paikka esim. talvella
tai joskus ei-rempan-aikana.

Höfnissä kävimme kylpemässä kylän miellyttävässä uimalassa. Sitten varasimme leiripaikan teltallemme ja lähdimme metsästämään ruokaa. Lobsteripaikka oli liian hintava ja toinen kiinnostava ruokapaikka tupaten täynnä. Päädyimme siis etsimään lisäproteiinia retkikeittiöön. Löysimme kuin löysimmekin huoltsikalta mitä kaipasimme - pylsaneita ja pekonia.

Valmistimme erittäin maittavan aterian: pylsa-pekoni-pastaa sekä jälkkäriksi pannareita. Ei huono ollenkaan. Samalla kokosimme teltan ja ruoan jälkeen siivosimme kaiken ensinäkin nukkuma- mutta myös lähtövalmiixi - huomenna on semiaikainen lähtö.

Otan pekoniii!

Sillä aikaa, kun odotan kameran akun latautumista tuossa saniteettitiloissa (itse istun pihalla (lähes) kaikki mukaani ottamat vaatteet päällä) kerron muutaman jännän asian Islannista.

1. Ärsyttävää. Turistit ovat laumaeläimiä. On turha kääntyä pikkutielle tai pysähtyä tienvarteen ajatuksena: "Käympä puskapissillä". Aina joku pölvästi pysäyttää samaan kohtaan ja ihmettelee: "Mitä nähtävää tässä on?"

2. Islannissa on poroja. Niillä on isot sarvet. Suorat sarvet. Ne on vau! Ja ne on aitauksissa.

3. Lempilintuni tällä saarella on saanut haastajan. Lunnit ovat ihania, mutta tällä reissulla en ole nähnyt ensimmäistäkään - vielä. Taivaanvuohia sitä enemmän. Tosin tätä pientä lintua näkee harvoin, mutta kuulee sitäkin useammin. Sen äänessä on kiva kaiku ja sitä kuulee mielellään. Kuuntele ääntä täältä.

Nyt muutama postikortti ja yöpuulle -> natinati <3

Ps. Poltin ekaa kertaa elämäs mun nenän!